Panimo, leipomo, seppä, sauna, kauppa, teatteri. Teijon ruukkikylissä Salon Perniössä elvytetään raittia. Innostuneimpia ovat ruukkikyliin rakastuneet entiset kaupunkilaiset.

Tuomo Holm esittelee kyläpanimon tuotteita. Ale-tyyppisiä oluita pannaan viittä sorttia, höysteinä muiden muassa yrttejä.

Mathildedalin ruukkikylä sai vuosi sitten oman panimon. “Kyläpanimon erottaa siitä, että se sijaitsee keskellä kylää eikä teollisuusalueella. Omistajina ja pyörittäjinä ovat kyläläiset. Ovet ovat auki, kun olen paikalla”, sanoo olutmestari Tuomo Holm.

Tänäänkin sisään on kurkkinut monta uteliasta naamaa. “Haluavat tulla katsomaan oluenpanoa, keskustelemaan ja kertomaan mielipiteensä. Teemme ale-tyyppisiä oluita, joita maustamme muun muassa appelsiininkuorella ja rosmariinilla.”

Makeaa mäskileipää

Seinän takana juurileipuri Elina Rantamäki vaivaa posket punaisina leipätaikinaa. Piskuinen leipomo on samalla puoti, missä asiakas voi seurata lämpimäisensä kohoamista ja nuuhkia tuoksuja.

“Ruukkikylillä on aina ollut oma leipomo, pakaritupa. Sinne kokoonnuttiin yhdessä paistamaan perheiden leivät. Viehätti ajatus, että uunit taas lämpiävät kylillä.”

Rantamäki tekee juurileipää rukiista tai vehnästä. Reseptit ovat omien kokeilujen tulosta. “Kuoren pitää olla rapsakka, mutta vähän nahkea, ja sisuksen mehevän kostea.”

Hemmotteluleipiin tulee viikunaa, pähkinöitä, hedelmiä tai juustoja. Makea mäskileipä on erikoisherkku, jota saa kyläpanimon oluenkeittopäivinä.

“Sijainti panimon vieressä on leipurin unelma. Taikina oikein imaisee makean vierteen sisuksiinsa.”


Helsingistä muuttanut Elina Rantamäki perusti kyläleipomon ja Teijo-pullan: “Karpalot ovat Teijon soilta, hunaja kylän tarhureilta.”

Sokerina Mathildedal

Salon Perniössä ruvettiin tekemään rautaa 1600-luvulla, ja tien varteen syntyi ruukkikylien jono. Ensin on Mutainen, sitten Kirjakkala, Teijo ja viimeisenä Mathildedal, missä on tallella alkuperäisin kylänraitti: 32 ruukkirakennusta, vanhimmat 1800-luvun puolivälistä.

Holmin ja Rantamäen pariskunta hurahti Mathildedaliin viisi kesää sitten. Kaupat tehtiin ruukinkonttuuri Plattapoffista. Rakennus on korjattu paritaloksi.

Mielessä kyti heti ajatus, jospa kylillä myös työllistyisi. Se järjestyi itsensä työllistämällä. Omaan panimoon ja leipomoon kyläravintola Terhon sisäpihalle on yrittäjillä kotoaan vain askelia, mikä on entisistä helsinkiläisistä uskomatonta. “Tultiin hakemaan kaunista elämää ja saatiin se!”

Teijon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Pauli Sarelius sanoo, että asukkaiden halu kehittää ruukkikyliä on nyt kova. Vastikään avattiin kahvipaahtimo, ja uusi peti ja puuro-, bed and breakfast -paikka aloitti entisessä kansakoulussa.

“Raudanvalmistus loppui 1900-luvun alussa. 1970-luvulle asti oli konepajateollisuutta, mutta sitten hiljeni. Rapistuvien ruukkikylien arvo tajuttiin 1980-luvulla, mutta Meri-Teijo-hankkeen kaatoi lama. Uusi nousu on alkanut pikku hiljaa.”

ULLA WILLBERG, teksti
PIRITTA FORS, kuvat

Lue koko juttu painetusta kesä-heinäkuun 2016 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli