Pariskunta Jokinen–Vehviläinen asettui lapsineen Lahden Hollolaan, Kastarin kylään, ja rupesi kunnostamaan Mattilan tilan päärakennusta kodikseen.

Tunnelma on kuin vanhasta suomalaisesta postikortista: Viljaa lainehtivan peltoaukean poikki kulkee pitkä, kapoinen hiekkatie, tien päässä seisoo vanttera maalaistalo. Lapset leikkivät pihamaalla, isäntä nikkaroi hirsistä saunaa, emäntä puuhaa sisällä mieluisissa askareissaan.

Idylli on Jonna Jokiselle ja Ville Vehviläiselle nyt arkea, josta he muutama vuosi sitten vasta haaveilivat. Kerrostalossa Lahdessa asunut pariskunta etsi pitkään netin kautta uutta kotia. Lopulta tärppäsi. ”Heti näimme, että tämä se on!”

Vähän yli kolmekymppiset Jonna ja Ville ovat Hollolan Kastarin kylässä sijaitsevan, vuonna 1796 perustetun Mattilan tilan neljännet omistajat. Alun perin Mattila oli Iso-Mattilan kantatilan osatila. Uusjaon yhteydessä 1936 talo siirrettiin kylän yhteistontilta nykyiselle paikalleen.

”Tilaa piti tuolloin Aarne Anttila ja hänen vaimonsa Sanni. He olivat edistyksellisiä. Aarne oli näillä seuduin ensimmäinen peltonsa salaojittanut isäntä ja taloon hän rakensi vesikiertoisen lämmityksen, joka oli silloin aivan uutta”, Jonna ja Ville kertovat.

Tila katsoo taas valppaasti tulevaisuuteen saatuaan suojiinsa ihmiset, joiden mieli kehrää kättentöissä ja rakennushommissa. Jonna ja Ville ovat tehneet talossa neljän vuoden aikana ennakkoluulottomia uudistuksia, mutta yksi arvo on ehdoton: talon henkeä kumarretaan.

”Kun tulimme, paikat olivat aika huonossa kunnossa, vain keittiö, ikkunat sekä takka-leivinuuni oli uusittu.”


Tunnelmallisia hirsipintoja otettiin esille ja yksi ruokasalin seinistä tapetoitiin nuttitapetilla.

Perinteistä rakentamista

Ensi töikseen Jonna ja Ville laittoivat rakennukseen maalämmön ja uusivat vesikaton. Hyvin säilynyttä pärepohjaa ei tarvinnut vaihtaa, katteeksi asennettiin tuliterät savitiilet. Seinät vuorattiin lämpimällä ja hengittävällä puukuitulevyllä.

”Ulkohirret olivat hyvässä kunnossa, vain muutama alahirsi lastenhuoneessa piti uusia. Sisäseinistä otimme hirsiä näkyviin irrottamalla gyproclevyjä ja lasikuitutapetteja. Makuuhuoneessa, joka joskus on ollut tupa, odotti yllätys: levyjen alta paljastui kaksi oviaukkoa! Vintiltä löytyi aukkoihin sopivat ovet puitteineen.”

Osa seinistä sai pintaansa värikästä, hengittävää perinnemaalia. Makuuhuoneen hirret kirkastettiin pellavaöljyllä.

Keittiön keskelle, puuhellan ja sähkölieden lomaan Jonna rakensi vanhan polku-Singerin rungosta ja jämeristä lankuista hauskan työpöydän. ”Keittiöön haluan jossain vaiheessa aidot puiset kaapit, sellaisia alettiin Suomessa valmistaa 30-luvulla.”

SIRPA PALOKARI, teksti
REILIKA LANDÉN, kuvat

Lue koko juttu elokuun 2016 painetusta Kodin Pellervosta. Jutun löydät myös Kodin Pellervon e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli