12-vuotias Arvi Martikainen tienasi hevosrahat tekemällä koruja. Nyt on tallissa Valko.

Sade rummuttaa Ruohojärven kartanon ratsastusmaneesin kattoa Mäntsälässä. Ratsukko kiertää kaviouraa. Arvi Martikainen hoputtaa Valkon nopeaan raviin, nostaa sitten laukkaan ja antaa mennä. Kaviot tömähtelevät pehmeästi pöllyävään puruun.

Ratsastusta muutaman vuoden harrastaneella Arvilla oli aiemminkin oma hevonen, Nasu. Se muutti eläkekotiin jalkavaivojensa takia.

”Aloin tingata uutta hevosta, mutta vanhemmat eivät suostuneet. Mietin, mistä ihmeestä saisin rahaa. Ensin rupesin kolaamaan lunta vanhusten pihoilta ja sain kokoon hyvän pohjakassan. Sen jälkeen ryhdyin koruyrittäjäksi.”

Korukauppa sai alkunsa, kun äiti toi Pariisista pikkusiskolle korujen osia askartelua varten. Arvi seurasi siskon puuhia, ja hänen ideamyssyssään alkoi salamoida. Poika pyysi äidiltä alkupääomaa, tilasi netin kautta korumateriaaleja ja ryhtyi hommaan. Ensin hän kävi korukauppaa internetissä, mutta keskittyi pian suoramyyntiin.

”Olen kulkenut ympäri Suomea erilaisissa tapahtumissa, muun muassa kaksilla heppamessuilla. Olen tehnyt tuhansia ja taas tuhansia koruja. Halvimmat maksavat vitosen, kalleimmat 9,5 euroa. Kauppa käy hyvin”, liikemies kehaisee.

Esimerkiksi viime syksynä Kätevä & Tekevä -messuilla Lahdessa Arvilla oli koruilla ja avaimenperillä kuormattu, houkutteleva myyntikoju. Sen edessä tädit jonottivat ostoksille. Koristeelliseen niittilippalakkiin sonnustautunut yrittäjä iski tarinaa asiakkaiden kanssa, ja tuotteet vaihtuivat vauhdilla setelipinoksi.

Metallikorujen myynti jatkuu, sillä pitäähän valmennuskin maksaa.

Hevosrahat vuodessa

Arvi on puuhakas, puhelias ja jämäkkä kaveri – yrityskielellä luonnehdittuna erittäin tavoitteellinen. Kun rahat olivat kasassa noin vuoden päästä, alkoi sopivan hevosen etsintä. Arvi sai tietää, että salolaisen tallin omistaja Pekka Larsen oli hankkinut itselleen puolalaisen puoliverisen holsteinerinhevosen Cata Marcon. Arvi iski siihen silmänsä.

Larsen ei ollut aikonut luopua ratsustaan, mutta poika käynnisti sinnikkäät bisnesneuvottelut ja onnistui. Hän kävi tutustumassa eläimeen yhdessä valmentajansa kanssa, otti selvää ominaisuuksista ja luonteenlaadusta. 10-vuotias Cata Marco osoittautui hienoksi ratsuksi. Se on yhteistyökykyinen ja sopivan terhakas, muttei liian ärhäkkä.

Facebook-sivuillaan Arvi julkisti Cata Marcolle lempinimikilpailun. Siitä tuli Valko. ”Tämä on iso, vahva, joidenkin mielestä ehkä pelottavakin, mutta erittäin lempeä hevonen. Se kuuluu nyt perheeseemme. Olen sille paitsi erittäin hyvä kaveri, myös pomo.”

Pukkilassa asuva Arvi aloittaa syksyllä koulun kuudennen luokan. Perheeseen kuuluvat äiti Taija ja isä Matti, 5-vuotias pikkusisko Alina sekä parikymppinen varasisko, jolle Martikaiset toimivat tukiperheenä. Hevoset ja talleilla käyminen on koko joukon harrastus, mutta Arvi on Valkon isäntä ja ainut, joka sillä ratsastaa.

Esteet voitettavissa

KoruMies Arvi Tmi sai rekisteröinnin vasta keväällä, kun Arvi täytti 12 vuotta. ”Ehkä niiden piti keksiä jokin raja, kun olin ensimmäinen näin nuori rekisteröintiä hakeva. Luulivat varmaan, ettei tästä mitään tule.”

Nopealiikkeiselle ja sanavalmiille kaverille on ollut vientiä. Arvi käy puhumassa bisneksistään ja ajatuksistaan erilaisissa tilaisuuksissa ja yrittäjätapaamisissa. ”Koulussa saan onneksi olla ihan tavallinen poika. Kun menen yrityskuvioihin, vaikkapa luentoa pitämään, on tyyliä muutettava.”

Viime kesänä Arvi sai kutsun pääministerin virka-asunnolle Kesärantaan. Siellä pojalle oli varattu 20 minuutin audienssi. Hallituksen jäsenet saivat kuulla nuorukaisen ajatuksia tärkeistä asioista, kuten nuorten syrjäytymisestä ja alv-rajan nostosta. ”Oli ihan extrasiistiä olla siellä!”

Aikuisia kiinnostaa vimmatusti, mikä on nuoren yrittäjän menestyksen salaisuus. ”Puhun yleensä siitä, miten nuoret voisivat keksiä keinoja saada omaa rahaa ja innostua tekemään omia juttujaan.”

Unelmien tavoittelu ja työnteko on Arvin mielestä ihmisen oikeus, on sitten nuori tai vanha. ”Jokaisella on oikeus haaveilla mistä vaan. Ainoa este on oma pää. Esteet on tehty ylitettäviksi, niin elämässä kuin ratsastuksessakin.”

Arvi on tainnut saada yrittäjägeenejä verenperintönä, sillä hänen äitinsäkin on yrittäjä. Taija on terveydenhuoltoalan ammattilainen ja alan opettaja, joka järjestää lyhytkursseja, kortti- ja ammattipätevyyskoulutuksia. Arvi kehuu äitiään vuolaasti ja lämpimästi.

”Äiti on positiivinen ja kiltti. Hän antaa hyvän fiiliksen ja on aina tukenut minua.”

 

Luottamusta rakentamassa

Ratsastustunnin jälkeen Arvin kypärän alta pukkaa hikeä. Hän heittää toppaliivin maneesin laidalle ja lähtee Valkon kanssa verryttelylenkille kartanon pihapiiriin.

Pojalle ja hevoselle on syntynyt pikkuhiljaa viehättävä suhde. Molemmat luottavat toiseensa. Tarhassa Valko kulkee Arvin perässä jo ilman liinaa, mikä on vahva merkki sitoutumisesta.

Arvi taluttaa Valko hoitopilttuuseen, putsaa sen kaviot, sukii ja laittaa lämpimän loimen selkään. Hän kaivaa taskustaan herkkupalan, jonka Valko hamuaa kädestä pehmeällä, lämpimällä turvallaan. Hevonen katsoo silmiin ja kuopaisee etujalallaan: lisää!

Tunnelma tallissa on levollinen – vain silloin tällöin joku naapuripilttuun heppa hörähtää tervehdyksen. Valkon ison selän takaa kuuluu tasainen pulina, kun Arvi juttelee kaverilleen niitä näitä. ”Valko on minulle tosi rakas, ikinä en sitä jättäisi!”

Keväällä Arville tarjoutui reissu Espanjaan, mutta sitoutunut ratsastaja kieltäytyi, sillä Valkon kanssa on nyt rakennettava suhdetta ja treenattava. Kesällä poika ja heppa lähtevät yhteiselle valmennusleirille.

Arvi käy talleilla neljästä viiteen kertaa viikossa. Jokainen reissu vie ratsastuksineen ja hoitotöineen monta tuntia. Huonoilla keleillä äiti tai isä kuljettaa, mutta usein poika taittaa 33 kilometrin edestakaisen matkan nopealla hybridipyörällään. Sen hän hankki pian Valkon jälkeen, korurahoilla tietenkin.

Kun alla on nyt karvainen kaveri ja tuliterä pyörä, liekö enää tarvetta korubisnekselle? ”Todellakin! Nyt on tienattava koko ajan, että voin maksaa valmennuksen!”

Jatkoa seuraa

Arvilla on hyvin selkeät tulevaisuudensuunnitelmat. ”Totta kai minusta tulee esteratsastaja! Perustan aikuisena myös eläinklinikan, jonka ohessa myyn hevostarvikkeita ja hevosten bling-blingejä.” Hevosten korut, bling-blingit, näyttävät olevan muotia Ruohojärvenkin tallilla. Useimpia heppoja koristaa kimaltava otsahihna.

Tavoitteet vaativat ankaraa työtä, sen Arvi tietää. Kilpailuja varten hän treenaa valmentajansa Veera Ihatsun johdolla. ”Veera on kiva, tarkka ja huolellinen. Lisäksi minulla on kaksi muutakin tosi hyvää valmentajaa, Juuso Hämeenniemi ja Antti Jurvanen. Seuraava tavoitteeni on päästä kisakentille.”

Arvin ympärille on siunaantunut paljon kannustajia. Facebook-sivuillaan hänellä on jo 16 000 seuraajaa. Rehuyritys Pavo tarjoutui sponsoriksi ja satulaseppä Tiina Suni antoi satulan käyttöön yhdeksi harjoituskaudeksi. Hepan suojista huolehtii Back On Track. Tuttu kengittäjä Milla Haapalainen ilahdutti Arvia kiinnittämällä Valkon kavioihin pienet timantit.

Päivä on jo taipumassa mailleen, kun Arvi raahaa satulan ja suitset satulahuoneeseen, taluttaa Valkon pilttuuseensa ja antaa sille pitkät jäähyväishalit ja tuhat suukkoa. Sitten hän töräyttää pari kertaa pilttuun seinässä riippuvaa, vinkuvaa muovikanaa. Valkoa se selvästi naurattaa.

”Moikka, huomiseen!”

SIRPA PALOKARI, teksti
MARJA SEPPÄLÄ, kuvat