Markku Halonen viljelee lähikukkia Rääkkylässä. Kun pelto on ihanimmillaan, juhlitaan Kukkakuhhausta. Silloin jokainen pääsee poimimaan mieleisensä kimpun.

Punaista, sinistä, keltaista, violettia. Pyöreää, suippoa, isoa, pientä. Astereita, oppineidenkukkia, leijonankitoja, ikiviuhkoja, kesäpäivänhattuja, auringonkukkia. Neitoperhoja, amiraaleja, nokkosperhosia, sitruunaperhosia.

Rääkkylän Haapasalmella Karjalanruusun kukkapelto on loppukesästä parhaimmillaan. Värit hehkuvat ja sadat perhoset lepattelevat mesiapajan yllä. Paikkakuntalainen Jenni Örn kävelee kasvuston keskellä, ihastelee värien runsautta ja hämmästelee lajien määrää. Kädessä on sakset. Syli alkaa täyttyä kukista. ”Sielu lepää täällä. Ihan kuin olisi satumaassa.”

Jenni ei ole pellolla yksin; on Kukkakuhhauksen aika, ja ihmisiä kuljeskelee värihehkussa keräämässä mieleisiään kimppuja kotiin viemisiksi. Maatilan pihapiirissä soi haitari ja kanat kotkottavat.

Pian saapuu tilan isäntä Markku Halonen karjalaistyylisessä pellavapaidassaan toivottamaan tervetulleeksi. Hän haluaa panostaa karjalaiseen vieraanvaraisuuteen. ”Maatilamatkailussa annetaan oma persoona peliin. Haluan tehdä asiat niin hyvin kuin osaan, viljelen huumoria ja tarjoan kahvit. Kaikkialla pitää olla siistiä ja toimivaa. Kaupankäynti on sivuseikka.”

Kukkakuhhauksen isä Markku Halonen.

Sata värisävyä

Halosen pellolla kasvaa parisenkymmentä kukkalajia, mutta esimerkiksi asterista on viljelyksessä useita kymmeniä lajikkeita. Valikoima vaihtelee jonkin verran vuosittain. Leikkokukkien ja erilaisten heinien kuten hirssin lisäksi Halonen kasvattaa kuivakukkia. ”Olkikukat ja ikiviuhkot ovat lama-ajan kasveja, mutta edelleen ne ovat suosittuja. Muovikukat eivät ole niitä syrjäyttäneet.”

Halonen kertoo, että värisävyjä pellolta löytyy ainakin sata. Asteri on vierailijoiden suosikki, ja sen isäntäkin nimeää mielikukakseen. ”Se on kiva ja kestävä. Kerrankin minulla oli asterikimppu maljakossa, mutta vesi oli loppunut pari päivää takaperin. Kimppu vain edelleen oli hyvän näköinen.”

Kukkakuhhaus on isännän luonnehdinnan mukaan maalaisromanttinen tapahtuma. Se on tervetullut ja siitä pidetään. Lapsille järjestyy poniratsastusta ja hiekkakasa leikkejä varten, myyjinä on lähiseudun alkutuottajia, ja kahvitellessa voi kuunnella haitarimusiikkia.

”Pärinämeininkiä ei ole, vaan pellavapaitainen mies heiluu haravan kanssa ja laulaa vanhoja lauluja”, Halonen kuvailee renkiään Valtteri Alitupaa.

Rääkkylässä järjestetään myös kansanmusiikkitapahtuma Kihaus, josta murremiehenä tunnettu Halonen pyöräytti nimen kukkajuhlaansa. Ensimmäinen Kukkakuhhaus oli viitisen vuotta sitten.

Kaikille tarjolla

Kukkia voi käydä poimimassa koko satokauden ajan, mutta Kukkakuhhaus on Halosen mukaan oman tilan vuoden huipennus. Yrittäjää kismittää, kun tila sijaitsee syrjässä ja arkisin on hiljaista, mutta onneksi Kuhhaus vetää väkeä. Viime vuonna tehtiin ennätys: viikonlopun mittaiseen tapahtumaan yhden päivän aikana saapui yli tuhat vierailijaa!

”Osa miehistä kulkee puolipakotettuina vaimonsa rinnalla, mutta on sellaisiakin miehiä, jotka tulevat keräämään.”

Pelto kasveineen ja perhosineen toimii kukkaterapiana. ”Ihmiset säpsähtävät määrää. Monissa puutarhakohteissa vain katsellaan, mutta täällä voi osallistua, kerätä, tehdä kimppuja. Pellolla on myös virkistyskäyttöä, kun kehitysvammaisten ja kuntoutujien ryhmät tulevat loppukesästä käymään, nauttivat miljööstä, syövät eväitä ja katselevat kanoja. Meille ei ole pääsymaksua.”

Kukkataivas avautuu myös vanhan navetan vintillä: katto on täynnä kuivuvia kimppuja. ”Espanjassa katosta roikkuu kinkkuja, mutta en tiedä, onko missään muualla tällaista tilataideteosta. Joillekin se on tärkeämpi kuin kukkapelto”, Halonen myhäilee.

Jenni Örn kokoaa sylin täydeltä.

Myrkyttömiä lähikukkia

Oman perheen lisäksi ulkopuolisiakin työllistävä Karjalanruusu on yksi harvoista suomalaisista kukkien kasvattamiseen erikoistuneista maatilayrityksistä. Jotta pelto elokuussa olisi kukoistavimmillaan, työ aloitetaan maaliskuussa taimien esikasvatuksella. Kesällä työtä teettää kitkeminen.

”Vaikka emme ole luomun piirissä, en halua käyttää myrkkyjä. Miten perhosillekin kävisi?” Halonen pohtii.

Vajaan hehtaarin kokoiselta pellosta riittää Kuhhauksen lisäksi myytävää Kukkakuhhauksen lisäksi loppukesän ja syksyn markkinoille. Kotimainen leikkotuotanto on Halosen mukaan olematonta, joten lähikukille on kysyntää.

Oulaisista saapuneella Helena Haaralalla on lähikukkia syli täynnä. Lisää niitä kantavat Kiteellä asuvat lapsenlapset Ville ja Aino Hassinen.

”Menin ensin ihan hämilleni, kun tämä on niin uskomattoman ihana paikka. Täällä voi viettää vaikka koko päivän”, Haarala sanoo.

Ulla Hassinen, Villen ja Ainon äiti, ihastelee kukkapellon lisäksi maaseututapahtumaa, jossa on esillä monen tilan tuotteita. Hän myös kehuu kävijöitä, jotka tulevat Karjalanruusuun monen mutkan takaa.

”Tämä on ihana koko kylän tapahtuma. Kukat ovat niin kauniita, kesän sulostuttajia. Astereissa on hieno väriskaala. Niiden lisäksi suosikkejani ovat malva, pupunhäntä ja auringonkukka.”

Kontiolahtelainen Enna Heikkinen liihottelee kukkapellossa kilvan perhosten kanssa. Äiti Päivi Heikkinen kertoo, että Kukkakuhhauksessa on oltu aiemmin pari kolme kertaa. ”Täällä on kanoja ja iso hiekkalaatikko. Kukat kuitenkin ovat pääasia, ja parasta on, kun niitä saa ihastella, valikoita ja kerätä. Samalla pääsee itsekin lapsenmieliseksi.”

Karjalanruusun vanhan navetan vintillä on ihmeellinen kukkataivas.

Kukkakuhhaus 19.–20.8.2017 kello 9–18 Rääkkylän Haapasalmella Puutarhatila Halosella, Haapasalmentie 923. Tapahtuma on osa Suomi 100 -juhlavuotta.

HANNELIINA KOJO, teksti ja kuvat