Koriasetelmat ja kranssit saavat herkulliset sävynsä puutarhan ja luonnon antimista.

Tähän aikaan vuodesta luonnosta, puutarhasta ja kasvimaalta löytyy yhtä jos toista kaunista poimittavaa. Pihan somisteisiin sopivat särmää antamaan myös joutilaat lehtiharavat, puhki ruostuneet kastelukannut tai parhaat päivänsä ohittaneet sienikorit. Etenkin vanhat, jo harmaantuneet vasut saavat värit hehkumaan.

 

Kranssit kaikille

Puolukanvarpukranssin tukena on rautalankahenkarista taivutettu kiekko.Puolukanvarpukranssin pohjarengas on taivutettu ohuesta metallisesta pesulahenkarista, jonka koukku taipuu ripustimeksi. Puolukanvarvut sidotaan kranssipohjaan rautalangalla joko pienissä nipuissa tai yksitellen.

Koristearonian marjaterttu sidotaan varpuihin kauniilla nauhalla. Kun kranssin jättää toiselta sivulta hiukan avoimeksi, keveän koristuksen voi ripustaa vaikka ruskan värittämään oksaan.

Ponin ilokranssissa kruunutilli ja pihlajanmarjat saavat toistensa värit hehkumaan. Yksinkertainen kranssi tarvitsee rungokseen vain ohuen, muutamasta vesasta sidotun ympyrän. Tillien ja pihlajanmarjaterttujen kiinnittäminen sujuu narulla tai ohuella rautalangalla.

Kastelukannukranssi tehtiin vanhan ja rispaantuneen kranssin päälle. Vanhaa kranssipohjaa vahvistettiin sitomalla sen ympärille luonnonkuitunarua.

Kuvan kranssiin on sidottu ja pujoteltu taikinamarjan oksia, pelto-ohdakkeen kukintoja, kanervia ja pihlajanmarjaterttuja. Kauniista nauhasta tehdyt rusetit toistavat kasvien värejä.

Puutarhurin kranssia somistaa kastelukannu.

Puolukanvarpukranssin tukena on rautalankahenkarista taivutettu kiekko.

 

NINA SALONEN, teksti ja kuvat