Villamyssyn tupsu tarttuu kiinni lumiseen oksaan ja heilauttaa ilmaan hentoisen höytyväpilven. Osa hiutaleista tupsahtaa puuteriksi poskille ja sulaa samassa lämpimälle iholle. Taivutan lapaskädellä kuusen oksia syrjään ja kurkistan puun alle. Oravan jäljet päättyvät rungon tyvelle.

Rusakot ovat viettäneet yöllisiä karkeloitaan omenapuiden välissä. Kasvimaan suunnalta johtaa selvä polku vanhan omenapuun latvuksen alle. Pehmeät käpälät ja harittavat varpaat ovat tallanneet upottavaan hankeen loivasti kaartuilevan uran. Onko täällä hypitty jäniksenpolkkaa? Vai menty letkajenkkaa kuunvalossa? Kahlaan puolisääreen ulottuvassa lumessa tarkastamassa hedelmäpuiden ympärille viritettyjä verkkoja ja jätän jäniksille lohturuuaksi muutamia porkkanoita.

Kasvimaalla kaivan lumikerroksen alta esiin penkin pään ja taitan koriini muutaman lehtikaalin lehden. Rapsakoiksi jäätyneet lehdet ovat säilyttäneet tumman sammaleen värinsä ja kauniisti poimuttuneen pintansa. Pakkanen on kuitenkin puraissut palan lehden voimasta ja miedontanut sen vahvan maun lempeäksi. Illalla syödään lehtikaalipitsaa.

Muutama auringonkukan varsi törröttää vielä kinosten keskeltä. Myös palmukaalien paikat ovat tunnistettavissa versojen ympärille mättäiksi kieputtuneesta lumesta. Kasvimaani on muuttunut valkeaksi pelloksi. Mullan pinnalle karisseet kehäkukan, persiljan ja kirvelin siemenet ovat piilossa hangen alla, valmiina kevättä varten. Osa siemenistä saattaa päätyä maanrajassa piipertelevän peltohiiren joulueineeksi.

Jatkan kierrostani joulukuisessa puutarhassa.

Pihlajien luona lunta on vähemmän, mutta merellisiä sieniä ei ole näkynyt enää moneen kuukauteen. Toukokuussa kukkineet imikät ja esikot ovat peittyneet hangen alle. Tuossa kasvoivat daaliat, tuosta poimin ojakellukoita ja koiranheiniä. Ehtivätköhän tulppaanin sipulit juurtua? Peittelikö lumi jouluruusuni tarpeeksi lämpimästi?

Perennapenkissä osa kukista seisoo vielä pystypäin. Hangen yläpuolelle kurottavat varjoliljojen jäykät varret, nauhusten pystyt, pörröiset soihdut ja virginiantädykkeen pitkiksi venyttyneet kukinnot. Akileijat ovat sinkauttaneet siemenet matkoihinsa jo aikapäiviä sitten ja helisyttelevät nyt hoikkien varsiensa päässä tyhjiä siemenkotiaan kuin pieniä tiukuja. Koristekastikan toisiaan vasten hankaavat varret liittyvät soitantaan.

Majatalossa on sen sijaan hiirenhiljaista, vieraat nukkuvat.

TUOVI MUTANEN

 

Jaa artikkeli