Mailis Ojan puutarhassa ollaan kuin paratiisissa. No, vertaus onnahtaa, kun paratiisissa ei ole tullut käytyä, Loimaalla kyllä
Käyskennellään keskellä liljain ja ruusujen. Kukkatarhan vapaa tunnelma on ilo ihmismielelle, anti perhosille ja monenmoisille pörriäisille.
Tontti on suuri ja askellus on hidas, kun nuuhkitaan tuoksuja, kumarrutaan kuuhostelemaan kasvikuntaa. Jättiunikon silkkiset terälehdet värähtelevät. Yksinkertainen, ihana kuolanpioni lahjoittaa luonnon parfyymia.
Sinistä ja valkoista karpaattienkelloa, kesäleimua, kurjenpolvea, harjaneilikkaa, harmaakäenkukkaa, vaaleanpunaista lupiinia, tarha-alpia, ritarinkannusta, kärhöjä, kymmenittäin liljojen ja ruusujen suurta sukua.
”Ei täällä mitään järjestystä ole. Istutan ja kylvän sinne, missä tilaa on. Kasvit leviävät omia aikojaan”, Mailis Oja selvittää.
Tarhurin taito on ylen oivallinen ja maaperä niin ravinteikas, ettei höylätty lankkukaan kehtaisi olla kukkaan puhkeamatta.
ANNA-LIISA HUHTALA-FISKARS, teksti
JARMO UUSI-RINTAKOSKI, kuvat
Lue koko juttu painetusta Kodin Pellervosta. Löydät sen myös lehtipisteistä.
