Tuoreet ruisleivät katoavat yksi kerrallaan hyllyn päädystä. Vihannekset, hedelmät ja irtomyynnissä olevat kananmunat on asetettu siististi koreihin. Kylmäkaapit hurisevat hiljaa.
”Myymme tavaraa bensasta hammasharjoihin ja paikallisten emäntien leivonnaisiin. Jos jotain puuttuu, sitä hankitaan päivässä parissa”, kehaisee myymälänhoitaja Ilkka Pekonen.
Ja toden totta. Heti oven suussa roikkuu telineessä purkinavaimia ja lettuvispilöitä. Terassiruuvit ja huopanaulat on asetettu omalle hyllylleen. Kylmäkaapista ja pakastealtaasta löytyvät kesän myydyimmät tuotteet: makkarat, oluet ja jäätelöt.
Vaikka kaupassa näyttää olevan kaikkea, reilun 30 neliön tila ei silti tunnu ahtaalta. Kalusteet on asetettu taiten. Kaikkia tuotteita ei myöskään varastoida. Esimerkiksi lihaa hankitaan ennakkotilausten perusteella. Kun kuorma saapuu, tilaukset jaetaan suoraan asiakkaille.
”Kauppa tuli todella tarpeeseen. Lähimmät ruokakaupat ovat Juvalla 25 kilometrin ja Puumalassa yli 30 kilometrin päässä”, Leena Martikainen sanoo huokaisten. Hän poikkeaa ostoksille pari kertaa viikossa.
Kaupasta voi tilata myös palveluja: kotisiivousta, ruohon leikkuuta, ostosten kuljetusta ja kesämökin talvitarkkailua. Iltavuoroon saapunut Heli Liukkonen työskentelee monialayrittäjänä. Myös muut kaupan taustalla olevat kyläläiset tarjoavat erilaisia palveluja.
”Teimme kaupan työvuorolistan huhtikuussa koko kesäksi, että voin ottaa muita töitä sopivasti siihen rinnalle”, Heli kertoo.
Heli Liukkonen työskentelee kaupassa osa-aikaisesti.
Omin neuvoin
Koikkalaan saavutaan peltojen ja vesistöjen rytmittämän maalaismaiseman halki. Ensimmäiseksi tulija huomaa koulun, kampaamon ja hautausmaan kyltit. Hetken päästä tien varteen oikealle jää kesätori valmiine myyntipöytineen. Lähtevän postin oranssi laatikko odottaa kirjeitä tyhjilleen jääneen kauppakiinteistön edessä.
Kylässä on ollut kauppa 100 vuotta. Tarinalle pantiin piste keväällä 2012, kun silloinen kauppias päätti panna putiikkinsa kiinni. Uutta yrittäjää ei löytynyt, eivätkä kauppaketjut kiinnostuneet reilun 500 kotitalouden kyläkunnasta.
”Alkoi tuntua, että jos jotain haluaa saada aikaiseksi, se täytyy tehdä itse”, Johanna Purhonen, Koikkalan kyläosuuskunnan puheenjohtaja, summaa.
Kyläyhdistys teki palvelukartoituksia, joissa kauppa nousi esiin keskeisenä toiveena. Aktiivit tarttuivat toimeen ja kutsuivat väkeä keskustelutilaisuuksiin heti alkuvuodesta 2013. Osuuskunta ja yhdessä tekeminen nähtiin ratkaisuna.
Vauhdikas alku
Kun periaatteellinen yhteisymmärrys oli olemassa, kauppa oli tekemistä vaille valmis. Kyläaktiivit panivat tuulemaan. Tila kaupalle saatiin vuokrattua kunnan omistaman paritalon puolikkaasta, päiväkodin pihapiiristä.
Terveystarkastaja antoi siunauksensa toukokuun alussa. Sen jälkeen tyhjillään jo jonkin aikaa ollut asuinhuoneisto remontoitiin kaupaksi. Samalla haettiin luvat, tehtiin sopimukset tukkuliikkeisiin ja haettiin niille takaukset.
Vajaan parin kuukauden tiiviin uurastuksen jälkeen kyltit oven vierustoilla kiiltelivät uutuuttaan, ja kahvi porisi keittimissä. Koikkalan kyläosuuskauppa avasi ovensa.
”Ratkaisevaa oli, että saimme Ilkan meille ’kaupan tädiksi’. Hän oli avustanut jo edellistä kauppiasta ja tiesi, mitä ihmiset ostavat”, Johanna kertoo.
”Me muut osuuskuntalaiset tuuraamme tarvittaessa, mutta ei kauppaa pidemmän päälle voisi pyörittää talkoilla.”
Ilkka Pekonen tuntee asiakkaansa jo edellisen kaupan ajoilta.
Nuorille töitä
Kyltti kutsuu kaupan naapuriin, paritalon toiseen päätyyn. Myyntitiskiä markkeeraavan pöydän takana häärii kolme poikaa. Tuoreet pullat ja pizzapalat ovat iltapäivällä jo melkein lopussa, mutta kahvia ja teetä kahvilasta vielä saa.
Kesäkahvilaa pyörittää kahdeksan paikallista nuorta. Paikka oli avoinna koulun alkuun asti joka päivä. Ja ehkä ensi kesänä jatketaan toimintaa.
”Sovimme yhdessä, kuka kulloinkin tulee töihin ja mitä leivotaan”, Jakob Kukowski, 15, kertoo. Nuoret leipovat myyntituotteensa itse aamulla ennen kuin avaavat kahvilan. Raaka-aineet voi ostaa seinän takaa.
Kahvilatilasta maksetaan pientä vuokraa paikan nykyisin omistavalle kyläyhdistykselle. Vuokra kuitenkin suhteutetaan kahvilasta saataviin tuloihin eli ihan riskibisnekseen ei nuorien yrittäjien ole tarvinnut lähteä.
”Mukavasti tämä on käynnistynyt. Arkisin käy parikymmentä ja viikonloppuisin 50–60 asiakasta”, nuoret arvioivat.
”Avajaisissa ei kolme kahvinkeitintä meinannut riittää, kun väkeä oli ruuhkaksi asti”, Atte Martikainen, 17, lisää.
Itse kehitelty kesätyöpaikka tarjoaa onnistumisen kokemuksia sekä tilaisuuden harjoitella työelämän taitoja suunnittelusta asiakaspalveluun ja talouden hallintaan. Myös yhteistyökyky karttuu kuin huomaamatta.
Sulo-koira tykkää, kun isäntä tuli kaupasta. Leena Martikainen ja Johanna Purhonen ihailevat kohtaamista.
Kaivattu palvelu
Pieni kauppa on sympaattinen ja sen asiakkaat lähes poikkeuksetta hyväntuulisia. Mutta voiko kyläkaupan oikeasti saada kannattavaksi?
Suuri osa Koikkalan työikäisistä ihmisistä käy töissä Juvan kirkonkylällä tai Mikkelissä. Ostokset on helppo tehdä isommista marketeista matkan varrelta.
”Tämän kesän jälkeen nähdään, onko toiminta kannattavaa. Tiesimme jo etukäteen, että talvi on hiljainen. Leipä on tienattava kesäaikaan”, Johanna Purhonen sanoo.
”Vakituiset asukkaat ovat alkaneet tulla pitkien ostoslistojen kanssa, eivät vain pientä täydennystä hakemaan”, huomauttaa Ilkka Pekonen.
Oman kaupan ei tarvitsee tuottaa voittoa. Riittää, että työntekijöiden palkat saadaan maksettua ja muut kulut katettua. Tärkeintä on tuottaa kyläläisten kaipaama palvelu.
Kauppaa pyörittävässä kyläosuuskunnassa on jo sata jäsentä ja lisää liittyy tasaiseen tahtiin.
Ruokaa koululle
Hiljaisempia talvipäiviä tukevat kyläkoulun ruokatoimitukset. Osuuskunta osallistui alkuvuodesta kunnan avoimeen kilpailutukseen ja sai tehtäväkseen ruokatavaroiden toimituksen kyläkoulun keittiöön.
30 oppilaan alakoulussa on oma keittäjä. Hän valmistaa ruoan koululaisille ja päiväkodin lapsille.
Osuuskunta-aktiivien mielessä hautuu jo uusia ideoita. Kaupalle on esimerkiksi haettu apteekin sivupistettä yhteistyössä juvalaisen apteekkarin kanssa.
”Kyllä täälläkin asuu vanhoja partoja, jotka sanovat aina, ettei mistään tule mitään eikä mikään onnistu. Varmin tapa epäonnistua on jättää yrittämättä”, Johanna Purhonen napauttaa.
Koikkalan kyläosuuskunnan kuulumisia voi seurata nettisivujen ja Facebookin kautta. www.koikkalanosk.fi ja www.facebook.com/koikkalanosk.
HANNA MOILANEN, teksti
PAULA MYÖHÄNEN, kuvat
