Laajan Kuhmon syrjäkylillä lapsia asuu harvakseltaan, koulut ovat kaukana ja kouluautossa vietetään tunteja.
Asfaltti- ja soratiet polveilevat pitkin Pohjois-Kuhmon erämaita; noustaan vaaralle, laskeudutaan suolle, jossakin siintää kaukainen järvi, hetken kuluttua vesi välkähtelee ihan puiden takana. Metsää riittää loputtomin. Taloja on siellä täällä harvakseltaan.
Kouluautonkuljettaja Mauri Väisänen tekee työtään kuin maisemakortissa. Aamuisin hän starttaa A. Kyllönen Oy:n linja-auton kotipihallaan Lentiiran kylällä kello 6.40.
ANNE SEPPÄNEN, teksti
Helpoimmin lusikan vuolee tuoreehkosta puusta. Karkea muoto veistetään kirveellä, pesän muotoiluun tarvitset kaiverrusveitsen. Kukaan ei estä vuolemasta vaikka kokonaista aterinsarjaa!
Nenä vuotaa, mutta saako nykyään liikkua flunssaisena ihmisten ilmoilla? Entä voiko mummia pyytää hoitamaan sairasta lasta?
Meri Manninen vaeltaa elämässä rohkeasti eteenpäin – koko 112,7 senttimetrin pituudessaan. Lapsuuskodin eväillä on hyvä kulkea.
Töissä on hoppu ja harrastuksissa haipakkaa. Ulkona luonto jo odottaa talvirauhaa. Pitäisiköhän ihmisenkin huilata?
Talo metsän keskellä, seurana vain lauma lemmikkieläimiä. Katri Ekroth elää yksinkertaisesti. Kuntokaan ei pääse rapistumaan puusavotassa ja vettä kantaessa.
