Marraskuuta moititaan monella tavalla. Mutta ei kai elämän sulo voi tyystin karata? Kun katsoo ympärilleen, lysti saattaa löytyä melkein vierestä.
Anna-Maija Ranta viihtyy kesämökin rauhassa. Puoliso Seppo Purtosen sukumökki majailee Mäntyharjun ja Savitaipaleen rajalla. Koti-Kouvolasta sinne vie hyvä tie, matka taittuu 45 minuutissa. Heti töiden jälkeen perjantaina lähdetään.
Talveen valmistautuva luonto on vahvistavaa vastapainoa kaikelle kiireelle. Vielä marraskuussakin mennään mökille, joka pannaan talviteloille, odottamaan huhtikuista kesäkauden alkua.
”Olen syksyn lapsi, lokakuussa syntynyt, ja oikein odotan pimeää aikaa! Pääsen taas sytyttelemään lyhtyjä ja kynttilöitä. Saan kääriytyä shaaliin, lueskella tai vain olla.”
”Mökkeily on kuulunut elämääni aina. Savitaipaleen mökki on ollut kuvioissa niin kauan kuin olemme olleet Sepon kanssa yhdessä. 30 vuotta. Sen merkitys on pikkuhiljaa kasvanut. Nyt se on tärkeimpiä voimanlähteitäni.”
Mökki on oikea mökki, vailla muita mukavuuksia kuin sähköt. Vedet kannetaan viereisestä järvestä. Ohjelmaa ei ole. Parasta on luonto ja hiljaisuus. ”Ja laituri! Pitkät ajat vain istun siellä ja ihmettelen.”
Mökin iloihin kuuluvat mainiot naapurit, joiden kanssa parannetaan maailmaa. Tuppisuuna ei istuta silloinkaan, kun tavataan vanhoja kavereita.
”Nämä ystävät ovat kulkeneet matkassa nuoruudesta asti. Emme me tavatessamme juurikaan muistele menneitä, vaan olemme tässä hetkessä. Jokin vahva side meillä täytyy olla, kun näin pitkään olemme pysyneet samalla aaltopituudella.”
Anna-Maija ammentaa voimaa myös työstään Iitin Ehtookodin vastaavana hoitajana. Ikääntyneet asukkaat ovat ihan mahtavaa juttuseuraa.
”Niin hauskoja ja huumorintajuisia! Mummojen ja pappojen kanssa voi jakaa elämää ja kokemuksia. Ilman niitä hetkiä tuskin jaksaisin näin hyvin tätä vastuullista ja rankkaa työtä.”
Peruspositiiviseksi puurtajaksi itseään luonnehtiva nainen pitää huolta itsestään, mutta pingottamaan hän ei asiasta rupea.
”Olen aina ollut liikkuva ihminen, mutta urheilu ei sijoitu lempiasioitteni listalla kovinkaan korkealle. Tiedän, että terveyden takia pitää liikkua. En silti pode huonoa omaatuntoa, jos en joka kerta pääse punttisalille.”
”Kun tarjolla on jotain mukavampaa, jätän salin väliin. Elämässä pitää tehdä valintoja.”
Kymmenisen vuotta sitten valinta osui, opiskelukaverin houkuttamana, SPR:n vapaaehtoistyöhön. Ensiapuryhmässä Anna-Maija päivystää monenlaisissa tapahtumissa. Niissäkin parasta on yhdessä tekeminen ja kivat kaverit.
HANNELE NIEMI, teksti
“Meri kuuntelee ilot ja surut” Kuva Markku Ruottinen
Perämeren rantamilla, Kiviniemen kalasataman kyljessä asuvalle Rainer Haloselle meri on merkinnyt toimeentuloa. Tätä nykyä, eläkepäivinä se on virkistyksen tuoja. Kalastaminen on verissä, joten vesille on päästävä.
Rannalla sijaitsevan kodin ikkuna antaa satamaan ja merelle. Avoimesta ikkunasta voi kuulla meren pauhun ja nähdä auringon kulun sekä sen monet heijastukset.
”Aamulla katson ulos rannalle ja tutkailen tilannetta. Millainen sää ja millaista toimintaa? Kenen veneet ovat kalastamassa ja kenen rannassa. Teen alkavalle päivälle suunnitelman. Joka päivä askeleet suuntautuvat merta tervehtimään.”
Ulappa antaa lohta, maivaa eli Perämeren muikkua, siikaa ja silakkaa. Sulan veden aikana kalastajat saapuvat mereltä aamuisin. Pyyntituoretta saa ostaa suoraan veneestä.
Kesäisin satama on vilkas kohtaamispaikka, jossa aurinko kutkuttelee mukavasti rannan punaisten kalamajojen rivistöä. Tönöjen edustalla on suuria kalaverkkoja. Rannan kiireetön ukkoporukka tapaa toisiaan maailmaa parantaen. Yksinäisyyttä ei tarvitse tuntea, aina on juttukavereita tarjolla.
Talvella on hiljaisempaa, kun ranta on jäiden kahlitsema. Silloin Rainerilla on verkot jään alla pyytämässä. Meren ranta on kaunis tuulen ja tuiskun tuivertaessa, kun ilta hämärtyy ja lyhdyt syttyvät. Jokainen vuodenaika tuo oman ilonsa.
”Kalastus on rajua ja raskasta työtä, mutta harrastuksena mielenkiintoinen ja antoisa. Meri on ankara työnantaja, mutta hoitava ja palkitseva. En voisi ajatellakaan asumista muualla kuin merellisessä ympäristössä kalavesien äärellä.”
Meren mahtiin on totuttava. Se on arvaamaton. Myrskyssä ja tuulessa se näyttää voimansa. Rainer on kokenut myös riskit ja vaarat.
”Kerran kalareissulla moottorikelkka upposi jäihin Hietakarin ja Kotakarin välillä. Kelkka saatiin nostettua, mutta kengät olivat täynnä vettä. Ajattelin vanhan sananlaskun tapaan akka tieltä kääntyköön ja riisuin villapaidan.”
”Katkaisin puukolla paidan hihat, niistä sain sukat. Muovipussit vain sukkien päälle, saappaat jalkaan ja niin tarkenin jatkaa. Kotona odotti lämmin pirtti, kuivat vaatteet ja vaimon valmistama ateria.”
Monet merelliset ajatuksensa Rainer on riimitellyt runoiksi. Lapset ovat julkaisseet niistä kirjan syntymäpäivälahjaksi. Runo syntyy vaikka kalalaatikon pohjaan kalavajassa.
”Meri on ystävä, ilon, rauhan ja inspiraation antaja. Merellä tunnen olevani vapaa. Meri kuuntelee ilot ja surut. Meri on antanut leivän ja sen antimilla on koulutettu kolme lasta. Leila-vaimon kanssa olen ollut samassa veneessä kuusikymmentä vuotta.”
AULIKKI ALAKANGAS, teksti
Marraskuun Kodin Pellervossa tarina arjen iloista jatkuu. Lue koko juttu painetusta lehdestä! Kodin Pellervon löydät Lehtipisteistä ympäri Suomen.
