Miltei kaksikymmentä vuotta piti odottaa, että unelmien talo saatiin omaksi. Remontin tuoksinassa syntyi uusi yrittäjyys.
Valkoiset salusiinit hohtavat ja ikkunalaudoilla kukkivat pelargonit. Suuren tuvan tunnelma on rauhallinen, kuin olisi pyhäpäivä alkamassa. Kristiinankaupungin Lapväärtissä herää mennyt aika eloon Wanhassa Tuvassa.
Marjo ja Veli-Pekka Honko remontoivat vuodelta 1821 peräisin olevan pohjalaistalon. Etenkin Marjolla on lapsuusmuistoja samankaltaisesta pohjalaistalosta. ”Kasvoin Maalahdessa. Nukuin korkoossängyssä, kuten siellä kerrossänkyä nimitettiin, aitojen lammasfällyjen alla. Tuvassa oli äidin kutomat pitkät räsymatot. Perheemme kokoontui iltateelle pirtin pitkän pöydän ääreen. Lauantaisin kylvettiin ulkosaunassa, usein oikein vihtojen kanssa. Kun kesäaikaan palattiin saunasta, linnut visersivät ja nurmi tuntui pehmeältä paljaitten jalkojen alla. Minull on aina ollut kaipuu näihin lapsuuden elämyksiin.”
Veli-Pekka on elänyt 2-vuotiaasta Lapväärtissä, jonne hänet adoptoitiin Tampereelta. Päätyökseen Veli-Pekka viljelee maatilaa ja Marjo toimii luokanopettajana. Pariskunta etsi pitkään vanhaa taloa. Sellainen sijaitsi muutaman sadan metrin päässä heidän kodistaan.
”Aina melkein pyöräilin ojaan, kun ohi ajaessani ihailin taloa. Sen vanhaisäntä kuoli jo vuonna 1989. Sanoin perikunnalle, että jos joskus myytte talon, myykää se meille. Se oli miltei 20 vuotta tyhjillään, mutta vuonna 2008 teimme kaupat.”
ULLA-MAIJA LAMMI-KETOJA, teksti
JARMO VAINIONPÄÄ, kuvat
Rakennukset kunnostettiin rakkaudella ja vanhaa kunnioittaen.
1800-luvun miljöö tuo levollisen olon, vaikka puuhaa Marjo Hongolla piisaakin.
