Lääkkeet voivat elimistössä muuttaa toistensa vaikutuksia. Luontaistuotteet eivät aina sovi yhteen lääkkeiden kanssa.
Yhä useampi suomalainen syö säännöllisesti kahta, kolmea, neljää lääkettä. Suurin selittävä syy on väestön ikääntyminen, mutta se ei ole ainoa. ”On paljon lääkkeitä käyttäviä keski-ikäisiä”, sisätautien ja kliinisen farmakologian erikoislääkäri Outi Lapatto-Reiniluoto Husista toteaa.
Joskus yhteisvaikutukset ovat hyödyllisiä. Esimerkiksi kahdella verenpainelääkkeellä tai diabeteslääkkeellä voi olla toisiaan tehostava vaikutus. Useimmiten vaikutukset kuitenkin ovat haitallisia. Niitä ovat lääkkeen tehon liiallinen voimistuminen, heikentyminen tai täystehottomuus.
Yllätyksiä tulee
Haittavaikutuksia seurataan huolellisesti jokaisen lääkkeen markkinoille tuloa edeltävissä tutkimuksissa ja myös myyntiluvan jälkeen. Valmisteista siis tiedetään paljon, mutta ei kaikkea:
”Ennen myyntilupaa on kerätty käyttökokemusta melko pienellä potilasmäärällä, jolloin harvinaiset haitat voivat jäädä huomaamatta. Myyntiluvan jälkeen käyttäjiä on miljoonia. Eteen saattaa tulla tilanteita, joihin ei ole varauduttu.”
Esimerkkinä Lapatto-Reiniluoto mainitsee verenpainelääkkeen (Posicor), joka lisäsi vaarallisen rytmihäiriön riskiä. Pari vuotta sitten myynnistä poistettiin pienten lasten refluksitaudin hoitoon tarkoitettu lääke (Prepulsid), niin ikään rytmihäiriöiden takia. Lääkkeen aiheuttamista ongelmista raportoitiin eri puolilla maailmaa, joskaan ei Suomessa.
”Vaikka yhteisvaikutuksista johtuvia vakavia haittoja on vähän, yllätyksiltä ei voi välttyä. Kun potilas syö kahta tai useampaa lääkettä samanaikaisesti, ne saattavat muuttaa toistensa vaikutusta. Pahimmillaan vaikutukset ovat hengenvaarallisia.”
Monta tietotulppaa
Yhteisvaikutukselle altistavat korkea ikä, monilääkitys ja hoitovastuun jakautuminen useammalle lääkärille.
”Riskit tiedostetaan, mutta kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa. Potilas saattaa todeta lääkärin vastaanotolla, ettei hänen tarvitse tietää, mitä lääkkeitä hän käyttää, kun asia näkyy koneelta.”
Lapatto-Reiniluodon mukaan ihmiset luottavat liikaa tietojärjestelmiin ja niiden kaikkivoipaisuuteen.
”Sairaaloiden ja terveyskeskusten tietojärjestelmät eivät välttämättä keskustele keskenään. Tiedot potilaan käyttämistä lääkkeistä eivät siksi ole automaattisesti kaikkien hoitavien lääkäreiden saatavilla.”
Kotisairaanhoidossa olevalle vanhukselle annostellaan päivälääkkeet dosettiin, mutta varsinaisten lääkkeiden lisäksi hän saattaa käyttää apteekista hankittuja rohdosvalmisteita tai luontaistuotteita.
Potilas saattaa lyhyen ajan sisällä hakea apua vaivoihinsa sekä työterveyslääkäriltä että yksityiseltä gynekologilta, jolloin kumpikin lääkäri toisistaan tietämättä antaa lääkemääräyksen. Seuraavalla viikolla terveysasemalla tehdään toimenpide, jonka vuoksi potilas saa taas uudet lääkkeet.
”Yhteisvaikutusten takia on tärkeää tietää, mitä lääkkeitä, rohtoja ja muita terveystuotteita suuhunsa laittaa. Parhaiten yhteisvaikutuksia voi ehkäistä, kun potilas aina hoitotilanteessa kertoo kaikki käyttämänsä valmisteet, myös käsikauppalääkkeet, vitamiinit ja luontaistuotteet”, Lapatto-Reiniluoto muistuttaa.
Jotkut potilaat saavat herkemmin haittavaikutuksia. Korkea ikä, muut sairaudet, geneettiset tekijät ja jopa ravitsemustila voivat herkistää. Riskiin vaikuttaa myös yksilöllinen aineenvaihdunta.
Mutkikas ketju
Yhteisvaikutusten mekanismin ymmärtäminen auttaa niiden hallinnassa. Lapatto-Reiniluoto kertoo, että lääkeaineiden kulkureittejä tutkitaan intensiivisesti. Yhteisvaikutuksia on esimerkiksi lääkkeiden imeytymisessä ja kudoksiin jakautumisessa.
”Solukalvoilla on useita kuljetusproteiineja, jotka osallistuvat lääkkeiden imeytymiseen keskushermostoon, maksaan ja munuaisiin sekä kulkeutumiseen sappeen ja virtsaan. Solukalvoproteiinit välittävät myös eräitä yhteisvaikutuksia, mutta ne tunnetaan vielä puutteellisesti.”
Henkilökohtaisesta lääketieteestä odotetaan ratkaisua monien vakavien sairauksien kuten syövän tehokkaampaan hoitoon. Siihen kuuluvat muun muassa jokaiselle potilaalle yksilöllisesti räätälöity lääkitys mahdollisimman vähine haittavaikutuksineen.
Lääkärin kanssa
Itsehoitolääke voi viedä toisen lääkkeen tehon esimerkiksi estämällä imeytymisen. Sen vuoksi valmisteiden ottamisen välissä pitää olla vähintään muutama tunti.
”Jotkin närästyslääkkeet voivat muuttaa mahan happamuutta ja siten heikentää huomattavasti toisen lääkkeen tehoa. Tavallinen omepratsoli-valmiste saattaa laimentaa hengitystietulehduksiin käytettävän doksisykliini-antibiootin imeytymistä puolella”, selittää Lapatto-Reiniluoto.
Myös rauta, kalkki, sinkki ja magnesium voivat estää toisen aineen imeytymisen muodostamalla lääkkeen kanssa imeytymättömän yhdisteen, kelaatin. ”Tästä syystä niiden käytöstä muiden lääkkeiden kanssa on aina hyvä keskustella lääkärin kanssa.”
Keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden haitat korostuvat, jos niitä käytetään yhtä aikaa. Vanhuksella seurauksena voivat olla väsymys, sekavuus, jopa harhaisuus. Farmakologian professori Hannu Raunio mainitsee riskeinä erityisesti valmisteet, jotka estävät autonomisen hermoston toimintaa tai lisäävät serotoniinin vaikutuksia keskushermostossa.
Jotkin lääkkeet häiritsevät muiden valmisteiden aineenvaihduntaa elimistössä; bakteerilääke erytromysiini (Ermysin), sienilääke itrakonatsoli (Sporanox) sekä epilepsian hoitoon käytetyt fenytoiini (Hydantin) ja karbamatsepiini (Neurotol, Tegretol). ”Epilepsiaa hoitavat lääkärit ovat tietoisia vaikutuksista ja ohjeistavat potilaita.”
Rohdosten riskit
Homeopaattisilla valmisteilla ei yleensä ole haitallisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Rohdokset kuitenkin sisältävät niin paljon vaikuttavia aineita, että riski on olemassa.
Esimerkiksi mäkikuisma vähentää joidenkin syöpälääkkeiden, ehkäisypillereiden ja verenohennuslääke varfariinin (Marevan) tehoa. Samanlainen vaikutus varfariiniin on ginsengilla, ubikinonilla ja vihreällä teellä. Sen sijaan varfariinin tehoa lisäävät kalaöljy, neidonhiuspuu, E-vitamiini ja karpalo.
”Mäkikuisman käyttö samaan aikaan Marevanin kanssa ei ole täysin pois suljettu, mikäli lääkäri huolehtii annostuksesta. Vakavia ongelmia voi tulla, jos potilas keskeyttää mäkikuisman käytön vaikkapa joutuessaan sairaalaan ja aloittaa käytön lääkärin tietämättä uudelleen kotona. Vaarana on aivoinfarkti”, sanoo Lapatto-Reiniluoto.
Mäkikuisma auttaa lievään masennukseen. Sitä ei pidä käyttää masennuslääkkeiden kanssa, sillä haitat voivat lisääntyä.
Kipulääkitys harkiten
Tulehduskipulääkkeiden käyttö on yleistä, mutta vaarattomia ne eivät ole. Pitkäkestoinen syöminen omin päin lisää riskejä. Jos henkilöllä on Marevan-lääkitys, pitää pidättäytyä tilapäisestäkin kipulääkkeiden käytöstä, ainakin ilman lääkärin ohjetta. Myös metotreksaatin ja litiumin kanssa kipulääkkeistä voi olla haittaa.
”Pitkäaikaisessa käytössä tulehduskipuvalmisteet voivat heikentää verenpainelääkkeiden tehoa ja lisätä eräiden psyykelääkkeiden haittoja”, Outi Lapatto-Reiniluoto sanoo.
Listalla ovat muiden muassa ibuprofeiini, ketoprofeiini, naprokseeni, diklofenaakki ja meloksaami. Aspiriinia ei enää suositella särkylääkkeeksi, koska moni sai siitä haittoja, muun muassa verenvuotoja.
”Parasetamoli ei kuulu tulehduskipulääkkeiden ryhmään ja on turvallisempi vaihtoehto verenvuotojen suhteen. Ongelmana ovat kuitenkin mahdolliset maksahaitat. Jos potilaalla on useita maksaa rasittavia valmisteita, ei parasetamoli ole hänelle sopivin valmiste.”
Lähteet: Terveyskirjasto, Fimea
ULLA SAIKKONEN, teksti
