Margit Tulla puki joulu-ukon asun ylleen ensimmäisen kerran talvisodan ankeana aattona. Nyt roolista on kokemusta 76 vuodelta.

Melkein joka perheestä isä tai poika oli komennettu sotatöihin sinne jonnekin. Tuntui ankealta, kun aikuiset vain murehtivat ja ikkunat piti pimentää. Margit Tulla oli 11-vuotias. Hän tuumi, että synkkyyden keskelle tarvitaan piristystä.

”Hain metsästä naavaa ja tein siitä parran. Vintin kätköistä etsin sopivia vaatteita ja sonnustauduin joulupukiksi. Yllätin olohuoneessa istuneet vanhempani sekä Birger-veljeni. Höpötin, hassuttelin ja sain heidät nauramaan. Lähdin pois vasta kun isä huomasi, että onpas pukilla tutut saappaat”, kertoo jouluammattilainen Kangasalan kodissaan.

Sana levisi. Seuraavana jouluna Margitia pyydettiin pukiksi naapuriperheeseen. Siitä urkeni pukin ura: seuraavien vuosien jouluaattoina taattoa odotettiin ties kuinka monessa talossa.

”Muistan kun hyvä tyttökaverini ilmestyi samaan paikkaan tuomaan perheelle joulutervehdystä. Hän ei arvannut, että minä se siinä parhaillaan hyörin pukkina. Homma hävetti aluksi. En halunnut paljastaa touhujani edes parhaimmille ystävilleni”.

HELENA KUJALA, teksti
JYRKI LUUKKONEN, kuva

Lue koko juttu joulukuun 2015 painetusta Kodin Pellervosta. Jos olet tilaaja, voit lukea jutun myös Kodin Pellervon E-lehti arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli