Onko avohoito todellista hoitoa vai mielenterveyspotilaiden hylkäämistä oman onnensa nojaan?
Naapurini on mielenterveyspotilas. Rauhallinen rinnakkaiselo jatkui vuosia, vaikka välillä seinän takaa kuului yöllistä hohotusta, häiritsevää kolinaa ja musiikin rytkettä.
Viime kesänä tilanne luisui huonompaan suuntaan. Naapuri alkoi nähdä harhoja, löi nyrkillä seinään, potki huonekaluja, huusi ja meuhkasi yksikseen, pahimmillaan lähes vuorokauden ympäri. Poliisi jouduttiin hälyttämään paikalle useamman kerran muutaman viikon aikana.
Olin raivoissani mutta myös huolissani. Oliko naapurillani sukulaisia tai ystäviä? En ollut kuullut kenenkään soittavan hänen ovikelloaan. Hän tuntui olevan yksin sairautensa kanssa. Päätin soittaa Tampereen kaupungin sosiaalipäivystykseen.
Puheluni otettiin tosissaan. Vielä samana päivänä pihaan ajoivat ambulanssi ja poliisiauto. Naapuri vietiin tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Parin kuukauden kuluttua hän palasi. Seinän takana oli pitkään hiljaista.
Puolen vuoden kuluttua metelöinti alkoi. Ehkä naapuri ei huolehtinut lääkkeiden otosta? Ehkä hän koki olevansa terve ja pärjäävänsä itsekseen? En tiedä. Päätin muuttaa pois.
Uusi vaivaisten joukko
Saavatko mielenterveyspotilaat apua silloin, kun he sitä tarvitsevat? Oikeuspsykiatriaan erikoistuva lääkäri Mika Rautanen löytää ikäviä yhtäläisyyksiä 1900-luvun alun ja nykypäivän käytännöissä.
”Entisaikoina vaivaiset ja mielenvikaiset kaupattiin viattomien lasten päivänä kunnantalolla alimman hinnan mukaan. Nyt mielisairaiden huutokauppaa kutsutaan kilpailutukseksi ja kuntalaisten tilalle ovat tulleet ylikansalliset yritykset.”
Rautasen mukaan nämä liikelaitokset ovat ottaneet haltuunsa käytännössä lähes kaikki kuntoutuskodit. ”Ne ovat tehneet halvimman tarjouksen ja ostaneet kaikki vajaakykyiset: mielenterveys- ja päihdekuntoutujat, vanhukset, kehitysvammaiset ja muut heikompiosaiset, joista kunta ei jaksa huolehtia.”
Rautanen huomauttaa, että palvelujen kilpailuttamisessa huomion kohteena on asuttamisen aiheuttama kustannus, ei niinkään itsenäiseen asumiseen kuntouttaminen. Potilaista kun maksetaan sitä enemmän, mitä kauemmin heitä säilötään.
”On päästetty syntymään uudenlainen vaivaisten joukko satoihin yksityisiin laitoksiin ympäri maata. Kuntoutuskotien omistajat vaihtuvat aina tarjouskierroksen jälkeen muutaman vuoden välein. Tämä on rahan ansaitsemisen logiikka.”
ULLA SAIKKONEN, teksti
TAPANI LEPISTÖ, kuvat
Lue koko juttu painetusta huhtikuun 2016 Kodin Pellervosta. Tilaajana jutun löydät myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.