Olohuoneen nurkassa versonut idea kasvaa vauhdilla. Papu on jo valloittanut maailman.
Nokian teolliset juuret ovat pitkät. Knut Fredrik Idestam perusti puuhiomon kuohuvan Emäkosken pohjoisrannalle jo vuonna 1868. Sen nimeksi tuli Nokia Aktiebolag. Vuosisadan lopussa alueelle kohosivat myös paperi- ja sellutehtaat sekä oma voimalaitos. Suomen Gummitehdas Oy liittyi yritysten joukkoon vuonna 1904.
Nokian puhuttiin paisuvan kuin hyvän emännän taikinan. Työntekijöille rakennettiin työsuhdeasuntoja, oma sairaala, harraste- ja juhlatalo Kerhola sekä tyttöjen ammattikoulu.
1920-luvulla paikkakunnalle syntyi myös tekstiiliteollisuutta, kun Nokian Kutomo ja Värjäys Oy aloitti toimintansa. Yritys on tunnettu vuodesta 1972 nimellä Nanso.
Kesällä 2016 eletty elämä näkyy Nokian keskustan rakennuksissa. Valtatien ja rautatien välissä on 1920-luvulla kumitehtaan varastoksi rakennettu tiililinna, jossa puuhaa moni nokialainen toimija. Ainakin yksi niistä kirjoittaa uuden luvun paikkakunnan teolliseen historiikkiin.
Satu ja seikkailu
Kahdeksan vuotta sitten Anna Kurkela opiskeli vaatetussuunnittelijaksi Hämeenlinnassa Wetterhoffilla. Hän oli myös pienen Kosti-pojan äiti.
“Kostin syntymän jälkeen rupesivat lastenvaatteet kiinnostamaan. Sen lisäksi ekologiset ja eettiset arvot olivat jo silloin lähellä sydäntäni, jopa niin lähellä, että mietin, olenko edes oikealla alalla; onhan vaatteiden tuotannossa paljon epäkohtia. Jossain välissä ymmärsin, että alaa voi muuttaa sen sisältä käsin.”
Aivan ensimmäisen minimallistonsa Anna suunnitteli ja toteutti opiskelutyönään. Housujen, paidan, bodyn ja mekon materiaalina oli siihen aikaan paljon puheena ollut bambuviskoosi. “Sitä kehuttiin silloin ekologiseksi, mutta myöhemmin kuulimme, että eipä se sen ihmeellisempää ollut kuin muukaan viskoosi.”
Kuosien ilme löytyi, kun Anna huomasi Hanna-Riikka Heikkilän postikortit. “Tiesin heti, että tässä on papumainen tyyli, johon kuuluu leikkisyyttä ja herkkyyttä.”
Samaan aikaan Anna oli mukana Design on Tampere -yhdistyksessä sekä Supermukava-kaupan toiminnassa. Hänen miehensä, Jussi Kurkela touhusi omassa metsäalan yrityksessään. Anna perusti oman toiminimensä perheen olohuoneen nurkkaan, ja Jussi oli mukana kaikessa, missä osasi ja ehti.
Ensimmäinen Papu Designin mallisto, Papu ja Nappisade, ilmestyi loppuvuodesta 2012. Päähenkilönä mallistossa seikkaili nappeja rakastava lintu, jonka tarina kirjoitettiin ja piirrettiin myös satukirjaksi. Siihen aikaan perheeseen oli saatu toinenkin pienten vaatteiden kuluttaja, Hertta.
Ensimalliston polvipaikkalegginseistä tuli klassikko. Koska luomumateriaali oli niin mukavan tuntuista ja malli niin hauska, Hanna-Riikka ja Anna tahtoivat housut itsellensäkin. Yksin tein tehtiin muutamat aikuisten pöksyt myös myyntiin. Ne loppuivat heti.
“Samalla tavalla on käynyt monien muidenkin pienimuotoisten, aikuisille tehtyjen sarjojen kanssa. Kanto-mekko on tuote, jonka menekki on suurempi aikuisten kuin lasten keskuudessa. Rusetti-pipo on aikuisille alun perin tehtykin.”
Anna ja Jussi Kurkelan taustalla häämöttää Nanson tehdashalli, jonka tulevasta käytöstä neuvotellaan parhaillaan.
Koko katraalle
Vaatteiden materiaalina on GOTS-sertifioitu luomupuuvilla. The Global Organic Textile Standard eli maailmanlaajuinen luomutekstiilien standardi määrittelee luomupuuvillan viljelyä, korjuuta ja käsittelyä. Se takaa tuotantoketjun tekijöille reilut työolot ILO:n ohjeistuksen mukaan.
Puuvillan tehotuotannossa käytetään koko maailman hyönteismyrkyistä yli 25 ja torjunta-aineista yli 10 prosenttia. Pienten lasten vanhemmat ovat ymmärrettävästi kiinnostuneita luomupuuvillasta, joka ei varmasti sisällä torjunta-ainejäämiä. Papun vaatteet on liitetty myös Öko-tex-sertifiointijärjestelmään.
“Luomupuuvilla oli luonteva valinta, vaikka ei sekään mikään maailman ekologisin ole, kun puuvillan kasvattaminen kuluttaa niin paljon vettä. Olemme kuulolla kaiken aikaa, tuleeko puukuiduista uusia uutisia”, Anna kertoo.
Raikkaat kuosit, hyvä ihotuntuma ja oivaltavat yksityiskohdat tekivät Papu-vaatteista heti kysytyt. Tamineet ajateltiin jo alun perin sellaisiksi, että niitä käyttää mielellään, sillä sehän on kaikkein ekologisinta, loppuun pitäminen. Pienten vaatteisiin Anna suunnitteli kasvunvaraa.
“Bodyissa on käännettävät hihansuut ja haaroissa tuplanepparit. Haluan panostaa myös laatuun. Vaatteet kestävät oikeasti useamman lapsen käyttöä ja pesuja.”
Papu-vaatteiden kuosit ja värit olivat alusta asti sellaiset, että ne käyvät sekä tytöille että pojille. Sekin auttaa kierrättämään. Pesulapun lisäksi vaatteisiin ommellaan tehtaalla nimilappu, jossa on nykyisin tilaa peräti kolmen eri omistajan nimelle. Nimikointitilaa on varattu niin lasten kuin aikuistenkin asuihin.
JOHANNA WESTERSUND, teksti
JAAKKO KILPIÄINEN, kuvat
Lue koko juttu painetusta kesä-heinäkuun 2016 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
