Mitä ja mihin tarkoituksiin vanhus syö lääkkeitä? Kirjattu tieto auttaa omaisia, hoitajia ja terveyskeskusta.
Helsingin yliopiston sosiaalifarmasian professori Marja Airaksinen kuvaa tilannetta hallitsemattomaksi lääkekaaokseksi. ”Riskit kasaantuvat monisairaille iäkkäille, joilla on paljon lääkkeitä. Ongelmia syntyy, kun tulee uusia sairauksia ja potilasta hoidetaan lukuisissa paikoissa. Lääkkeet muuttuvat, mutta hoidon kokonaisuus jää tarkastelematta ja muutokset kirjaamatta.”
Hallitus on päättänyt leikata Kelan maksamista lääkekorvauksista 150 miljoonaa euroa ensi vuonna. Airaksisen mukaan vastaavaan säästötavoitteeseen päästäisiin myös käymällä läpi käytössä olevat rohdot: ”Vanhusta ei saa jättää yksin lääkearsenaalinsa kanssa. Jokaisen pitkäaikaspotilaan lääkitys pitäisi tarkistaa ainakin kerran vuodessa, vaikka siihen ei olisikaan tehty muutoksia.”
Hyvä suunnittelu lisää turvallisuutta. Airaksisen mielestä paras apuväline olisi lääkityskortti, johon merkittäisiin, mihin sairauksiin ja oireisiin lääkkeet on määrätty. Siinä näkyisi myös, kuinka kauan, kuinka usein ja kuinka paljon lääkkeitä tulisi ottaa.
”Korttiin kirjattu tieto saavuttaisi niin käyttäjän, omaisen, kotihoitajan kuin terveyskeskuksenkin. Lisäksi tulisi olla yksi vastuulääkäri, joka huolehtisi lääkehoidon kokonaisuudesta.”
Tarpeettomat pois
Lääkkeistä voi olla joskus enemmän haittaa kuin hyötyä, näin on jopa joka toisessa terveydenhuollon haittatapahtumassa, joita on kirjattu Suomessa yli miljoona vuodesta 2007. Riskialtteimpia ovat monisairaat vanhukset, joilla voi olla käytössä parikymmentäkin lääkettä.
”Suuri lääkemäärä ei ole sinänsä ongelma, vaan se, ettei lääkitystä ole kasattu järkevästi”, Airaksinen sanoo.
Lääkehoitojen arviointi paljastaisi tarpeettomat ja mahdollisesti haitalliset rohdot. Sellaisia yhdistelmiä syntyy vaikkapa silloin, kun moneen eri sairauteen tarkoitetut lääkkeet kumoavat tai vahvistavat toistensa vaikutuksia. Airaksinen mainitsee tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni ja aspiriini, jotka saattavat vahvistaa verenohennuslääkkeen vaikutusta ja altistaa näin verenvuodon vaaralle.
”Päällekkäiset psyykelääkkeet voivat puolestaan aiheuttaa väsymystä, mikä lisää tapaturmien riskiä.”
Myös rohdoskasveilla on haittavaikutuksia tai yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Esimerkiksi masentuneisuuden hoitoon käytetty mäkikuisma voi muuttaa joidenkin maksan välityksellä hajoavien lääkkeiden tehoa tai lisätä niiden haittavaikutuksia.
Tarpeettomia saattavat myös olla tilapäiseen käyttöön tarkoitetut unilääkkeet tai rauhoittavat, jotka ovat jääneet vahingossa pysyviksi. ”Niiden teho katoaa varsin nopeasti, mutta riippuvuus jää. Pitkässä käytössä unilääkkeet heikentävät myös muistia.”
Mahdollista on sekin, ettei lääkkeiden ohjeita noudateta. Saatetaan poiketa lääkärin määräyksestä ja muuttaa annoksia omin päin, jos vaikkapa verenpaine laskee liian matalalle tai lääkkeestä aiheutuu haittaa.
Ratkaisua sorvataan
Lohjalla on viime syksystä lähtien selvitetty kotihoidon asiakkaiden lääkitykseen liittyviä ongelmia. Asiakkaita säännöllisesti tapaavat lähihoitajat on koulutettu arvioimaan lääkehoidon mahdollisia haittavaikutuksia ja viemään tietoa eteenpäin lääkärille.
Projektikoordinaattori, proviisori Terhi Toivo pitää kartoitusta ensiarvoisen tärkeänä. Mukaan on ilmoittautunut 191 kotihoidossa olevaa yli 65-vuotiasta. Tutkimusta rahoittaa Kela.
”Lääkärit eivät useinkaan tapaa näitä iäkkäitä, tieto kulkee hoitajien kautta. Kun tulee jokin uusi vaiva, lääkäri keskittyy siihen ja kirjoittaa reseptin. Sairaus- ja lääkehistoria saattaa jäädä selvittämättä, koska aikaa ei ole.”
Toivo sanoo, että haasteet ovat kaikkialla samat. Tavoitteena onkin kehittää toimintamalli, jota voitaisiin käyttää eri puolilla Suomea.
Eri ammattiryhmät toimivat yhteistyössä: lähihoitajat tekevät asiakkaille kotikäynnin yhteydessä lääkehoidon riskien arvioinnin. Lohjan 1 Apteekin farmasistit huolehtivat lääkitysten tarkistuksesta muun muassa iäkkäille haitallisista lääkkeistä varoittavien tietokantojen avulla. Sitten Toivo ja Lohjan avohoidon ylilääkäri käyvät läpi riskien arvioinnit ja tutkittavien lääkitykset sekä päättävät jatkotoimista.
”Lääkehoidon arvioinnista vastaavat proviisori ja farmaseutit. Tiedot menevät lääkärille, joka päättää mahdollisista muutoksista. Vastuuhoitaja toteuttaa ne ja seuraa tutkittavan vointia sekä raportoi lääkärille.”
Toivon mukaan lääkehoidon arviointi tehtiin peräti 40 prosentille tutkittavista. Heillä oli ollut muun muassa rohdoista aiheutunutta huimausta, väsymystä ja kaatuilua. ”Lääkkeitä on vaihdettu turvallisempiin tai lopetettu kokonaan. Joskus annoksia on pienennetty tai lisätty tarpeellinen puuttuva lääke.”
Apteekin tarjous
Yliopiston Apteekki kokeili arviointipalvelua tarjoamalla sitä 75-vuotiaille kanta-asiakkailleen. Tarjoukseen tarttui 43 henkilöä. Arvioinnin vaikutuksia selvitettiin pari kolme kuukautta tapaamisen jälkeen. Lääkärit olivat tehneet suositusten mukaisia muutoksia noin joka kolmannelle arviointiin osallistuneelle. Moni koki, että vointi oli parantunut.
”Ummetus ja selkäkivut helpottivat, lihaskivut vähenivät, eivätkä suu ja silmät tuntuneet niin kuivilta”, kertoo tutkimuksesta ja koulutuksesta vastaava johtaja Inka Puumalainen Yliopiston Apteekista.
Apteekit tarkastavat mahdolliset yhteisvaikutukset toimittaessaan lääkkeitä kanta-asiakkailleen. Tehtäviin kuuluu myös neuvoa asiakkaita lääkkeiden käytössä.
Lähteenä myös www.laaketietokeskus.fi.
ULLA SAIKKONEN, teksti
