Jättikasviksiin hurahtanut tarvitsee tavallista enemmän viljelytilaa. Alle satakiloisten kanssa ei kannata kisoihin lähteä.
Porvoolainen Tuuli Louhisto-Suhonen ei ole ihan tavallinen vihannesviljelijä. Hänen harrastuksenaan ovat mahdollisimman suuret kasvikset.
Innostus syttyi viitisen vuotta sitten, kun Tuuli luki puutarha-aiheiselta keskustelupalstalta harrastajien vinkkejä. Hän otti yhteyttä erääseen kirjoittajaan kyselläkseen kasvatuksesta ja siementen saatavuudesta.
Pian Tuulin pihamaalla kasvoi ensimmäinen jättikurpitsa ja syksyllä 2010 hän jo osallistui ensimmäisiin kilpailuihin. Vuoden 2013 alusta Tuuli on kuulunut Suomen Jättikasviyhdistyksen hallitukseen ja toimii muun muassa SM-kisojen järjestäjänä.
Tuulin kurpitsakasvustot ovat valtavia. Suurimman keskellä on muoviteltta ja sen suojassa lepäilee valtava vihreä kurpitsa styroksilevyn päällä.
Tontin toisella laidalla kasvaa monensävyisiä vihreitä jättikesäkurpitsoita ja kasvihuoneessa pullistelevat pihvitomaatit. Ruukuissa ja kasvatuslaatikoissa kokoa keräävät monet muut jättikasvikset.
Taimet tammikuussa
Tuuli puolisoineen muutti seitsemän vuotta sitten kerrostalosta omakotitaloon. Kun tuntuma multaan tuli, syntyi oitis taimikasvattaja. Tuuli lisää pihan perennat siemenistä ja kasvattaa vuosittain sekä kesäkukkien että esikasvatusta vaativien vihannesten taimet.
”Yksi makuuhuoneistamme on muutettu kasvatushuoneeksi. Isäni rakensi hyllyt, joiden pohjaosissa on kasvatuslamput. Keinovalon turvin pystyn aloittamaan viljelyn jo tammikuussa. Ensimmäisenä kylvän chilit ja paprikat, ne tarvitsevat pitkän taimetuksen.”
Myös jättiporkkana ja -punajuurikas kylvetään sisätiloihin tammikuussa. Tomaatin, -kurkun ja -palsternakan siemenet pääsevät multaan maaliskuussa, kurpitsat huhtikuun lopulla. ”Suurimman kurpitsani kylvin viime vuonna 25. huhtikuuta.”
Siementä hiotaan ennen kylvöä kynsiviilalla, jotta paksu reuna ei vioita esiin työntyviä sirkkalehtiä. Hiottu siemen laitetaan kostean talouspaperin sisään ja viedään lämpimään paikkaan itämään.
Esi-itänyt siemen asetellaan multaan, kun sirkkajuuri on tullut esille. Lopulliselle kasvupaikalle taimet istutetaan mahdollisimman aikaisin keväällä. Tuulilla ei ole kasvihuonetta, mutta pihanurmelle on asennettu lämpökaapeleita kasvua turvaamaan.
Siemenet yhdistykseltä
Mistä tahansa siemenistä ei kasva jättikasviksia. Erikoissiemeniä välittää yhdistys, joka saa ja vaihtaa tai ostaa niitä Suomesta ja ulkomailta.
”Siemenet tulevat pääosin Amerikasta, missä tunnetusti kaikki on suurta. Jättikasvisten viljelyä siellä on harrastettu kauan. Emme käytä hybridisiemeniä, vaan otamme siemenet suurista emokasveista”, Tuuli kertoo.
Joskus Tuuli ostaa siemeniä ulkomailta, mutta yleensä hän saa niitä lahjoituksina toisilta kasvattajilta.
Kasvaakseen jättiläisiksi taimet tarvitsevat paljon vettä ja ravinteita.
”Käytän Taimipirtin kasvimaamultaa. Keväällä annan herkkuperunalannosta, kalkkia ja kanankakkaa sekä kompostia. Elokuussa on syyslannoitteen vuoro. Ruukuissa kasvavat jätit saavat puolestaan kastelulannosta.”
Tuholaisia kuritetaan Mäntysuovan ja Tolun sekoituksella. Järeämpiä keinoja Tuuli karttaa, koska hän valmistaa ruokaa jättikasviksista tavallisten tapaan. Valtaosa jäteistä on syötäviä. Maku riippuu paitsi lajikkeesta myös kasvupaikasta ja -olosuhteista.
”Paljon auringonvaloa saanut kasvis maistuu hyvältä, ja kurpitsasoppaa riittää aika monelle.”
Varhain pölyttämään
Vihreät kurpitsat ovat Tuulin intohimo. Uusien värien syntymiseksi kurpitsa vaatii toisen lajikkeen siitepölyn.
”Kasvatuksessa kirjataan kaikki kylvöstä lähtien. Tarkoin merkitään myös pölyttäjälajike ja päivämäärä.”
Pölytys onnistuu parhaiten viiden ja kuuden välillä aamulla. Illalla laitetaan kertakäyttömuki kukan päälle ja pölyttäjän kello soimaan. ”Mieheni ei oikein ymmärtänyt, kun nousin vihkiäispäivämme aamuna pölyttämään, mutta pakko oli, kun kukka oli auki.”
Taimi saa kasvattaa vain yhden hedelmän, muut alut poistetaan. Vuorokaudessa vihreän kurpitsan ympärysmitta voi kasvaa kahdeksan senttiä ja painoa kertyä jopa viisi kiloa. Oranssin ympärysmitta saattaa venähtää peräti 14 senttiä vuorokaudessa!
”Painon voi mitata laskutoimituksella, johon tarvitaan hedelmän leveys, korkeus ja ympärysmitta. Arvioin suurimman kurpitsani painavan 19. elokuuta noin 165 kiloa. Vielä sen pitäisi paljon lihoa, jos palkintoja havitellaan.”
”Suomessa kasvatus on tuuripeliä verrattuna lämpimiin maihin. Kurpitsaa vaalitaan hellästi ja toivotaan, ettei se halkea tai ettei lintu pääse nokkaisemaan kuorta. Pienen repeymän voi saada umpeutumaan vauvantalkilla. Kylminä öinä kurpitsa vaatii viltin peitteekseen.”
Kova kilpailu
Tuulin harrastus huipentuu syyskuisiin suomenmestaruuskisoihin. Silloin suurimpien kasvisten viljelijät palkitaan pokaalein ja rusetein. Viime vuonna kisa käytiin Mustilan arboretumissa Elimäellä. Tapahtumaan tuotiin toinen toistaan muhkeampia kurpitsoita, suurimpia käsiteltiin traktorinostimella.
Myös suurimpien lanttujen, porkkanoiden, punajuurikkaiden, keräkaalien, palsternakkojen, long guord -kurkkujen sekä auringonkukkien huippukasvattajat palkitaan.
Virallinen punnitus selvittää, kuinka on onnistuttu. Samalla tarkistetaan, ovatko kurpitsat ehjiä myös alapuolelta. Tuulin vihreä squash-tyyppinen kurpitsa painoi 219,6 kiloa: sillä irtosi voitto. Toisena palkittu painoi vain kolme kiloa vähemmän.
Tuulin 40,2-kiloinen vihreä marrow-tyyppinen kesäkurpitsa sai myös ensimmäisen palkinnon, samoin punajuurikas, 3,01 kiloa, ja kyssäkaali, 1,83 kiloa.
Kuopiolaiset Erkki Ovaskainen ja Jari Hämäläinen toivat paikalle 517,4-kiloisen oranssin kurpitsan. Se onkin toiseksi suurin Suomessa kasvatettu. Parivaljakon työn tulos on myös 716-kiloinen voittajakurpitsa.
Maailman suurin kurpitsa on kasvatettu Amerikassa: 911,3 kiloa!
”Jättikasvisharrastus vie mennessään. Kasvu on aina ihme, mutta suuressa mitassa se on uskomaton. Vaikka touhu on työlästä ja vapaa-aikaa kuluu roimasti, on harrastus mainio. Myös toisten kasvattajien tapaaminen on kivaa”, kiittelee Tuuli.
LEENA NURMI, teksti ja kuva
