Joka keskiviikko Tanskasta lähtee 150 rekkaa kohti Keski-Eurooppaa. Joka rekassa on 1 000 porsasta. Joka päivä EU:n alueella kyyditään miljoona eläintä. Joka vuosi EU:n ulkopuolelle viedään 3,6 miljoonaa eläintä.
Euroopan unionissa eläimet kuljetetaan sinne, missä tuotto on paras. Eniten paikasta toiseen viedään nuoria eläimiä: untuvikkoja, porsaita, vasikoita.
EU:n sikaliikenne kertoo eläinkuljetusten syvimmän olemuksen. Euroopassa on sianlihasta ylitarjontaa, joten markkinamuutokset näkyvät välittömästi tuotantoketjussa. Esimerkiksi alkuvuoden Venäjän tuontikielto on tuonut suuret hintapaineet, koska neljännes EU:n viennistä on suuntautunut Venäjälle.
Vastuullinen sikatalous -blogi julkaisi saksalaisen Agrifuture-lehden jutun, jossa Hans Aarestrup, Tanskan sianlihan tuotantokeskuksen toimitusjohtaja kertoo sianlihan vientimarkkinoista. Niillä vain hinta ratkaisee. Näin Aarestrup kirjoittaa:
Yhden sianlihakilon liikuttaminen maailman ympäri maksaa noin kymmenen eurosenttiä! Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti, että jos eurooppalaisen sianlihantuottajan ei onnistu pitää tuotantokustannuksiaan alhaalla, sika tuotetaan jossain muualla. – – Tuottajat, joiden toisella puolella maailmaa ei tarvitse keskustella eläinten hyvinvoinnista tai antibiooteista, alkavat pikaisesti toimittaa kohtuuhintaista lihaa tyydyttämään kysyntää.
Aarestrupin mukaan kilpakenttä ei ole tasainen Euroopassakaan, sillä lainsäädäntö ja sen valvonta vaihtelevat.
Teurastusta minipalkalla
Tanskasta lähtee vuosittain vientiin kahdeksan miljoonaa porsasta eli nelinkertaisesti Suomen koko tuotannon määrä.
”Se tarkoittaa 8 000 tuhannen porsaan rekkaa vuodessa. Valtaosa lähtee keskiviikkona”, haarukoi Martin Ylikännö optimaalista vieroitusaikaa.
Saksa on ostanut Euroopassa noin puolet kaikista vientiporsaista. Vuonna 2012 Saksaan tuotiin 11 miljoonaa porsasta ja viime vuoden arvioitu tuontimäärä on 10,6 miljoonaa. Lähes kaksi kolmannesta niistä oli Tanskasta ja kolmannes Hollannista. Nyt porsasvirrat ovat muuttamassa suuntaansa Puolaan.
Tanska on porsaantuotannon huippumaa, mutta siellä on myös yksi maailman kalleimmasta työvoimasta ja pula sekä viljelymaasta että lannan levitysalasta. Kustannusero Saksan hyväksi ei tule maatiloilla, vaan ketju etenee teurastamolle.
”Saksassa ei ole minimipalkkaa, vaan itäeurooppalaiset tekevät urakkatyötä kolmella eurolla tunti. Suomessa vastaava palkka olisi 25 euroa. Hintaero on siis seitsenkertainen. Kilpailu avoimilla markkinoilla on sitä, että työ menee sinne, missä sen teettäminen on halpaa”, sanoo Martin Ylikännö.
Lihalle on toivottu alkuperämerkkejä.
”Minkä maan leimaa käytetään, jos porsas syntyy Tanskassa, lähtee neljän viikon ikäisenä Saksaan, teurastetaan Puolassa, viedään ruhona paloiteltavaksi Tšekkiin ja pakataan Ranskassa?” kysyy Ylikännö.
Eri pelisäännöillä
Eläintuotannon jo tapahtuneesta alueellisesta siirtymisestä Martin Ylikännö ottaa esimerkiksi Ruotsin, joka Suomen tavoin oli lihantuotannossaan omavarainen EU:hun liittyessään.
”Ruotsi päätti ryhtyä maailman eettisimmäksi lihantuotantomaaksi ja nyt sianlihan omavaraisuus siellä on 45 prosenttia – ja ruotsalaiset syövät Tanskan tehotuotettua lihaa!”
Kolme ruotsalaista eläinlääkäriä esitti maaliskuun lopussa Sydsvenskan-lehdessä huolensa, ettei kotimaan kysyntä riitä ruotsalaisilla säännöillä kasvatetulle lihalle. Sikoja on jouduttu lähettämään ulkomaille teurastettavaksi.
”Olisiko Ruotsin eläinsuojelulaki muutettava vastaamaan muun Euroopan tasoa”, provosoivat eläinlääkärit.
Eviran tilastojen mukaan vuonna 2013 Suomesta vietiin EU-maihin 237 nautaa, 37 972 sikaa sekä 753 565 untuvikkoa. Vastaavana aikana Suomeen tuotiin 91 nautaa, seitsemän lammasta, 1 500 sikaa sekä 312 000 untuvikkoa.
Vuonna 2012 Suomesta lähti runsaat 4 000 porsasta, mutta viime vuonna lihasikaloiden lopettaminen kannattamattomuuden vuoksi aiheutti valtavan porsasruuhkan. Porsaista noin 33 000 päätyi Puolaan.
Tiellä miljoonittain
Eläinkuljetusten valvonta ei ole pysynyt samassa tahdissa eläinvirtojen kasvun kanssa. Kaupallisia eläinkuljetuksia kaikkialla unionin alueella säätelee eläinsuojeluasetus vuodelta 2005. EU:n ulkorajalla elukat saavat hyvinvointitarkastuksen ja hyvän matkan toivotuksen.
Elävien eläinten kuljetus Euroopan unionista kolmansiin maihin on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Neljä parlamentin jäsentä teki viime helmikuussa aiheesta komissiolle kirjallisen kysymyksen.
Vuoden 2013 maatalouskomissaari Dacian Ciolosin vastauksen mukaan nautojen vienti EU:n ulkopuolelle 2009–12 kasvoi noin 400 000:sta lähes 770 000 nautaan. Päävientimaina ovat Turkki, Kroatia, Libanon, Israel ja Algeria. Elävien lampaiden vienti suorastaan räjähti noin 225 000 lampaasta yli 1,6 miljoonaan kohteenaan Libya, Jordania ja jälleen Turkki!
Myös vuohien myynti lisääntyi paristatuhannesta yli 11 000 eläimeen. Lähi-idän maiden lisäksi vuohia ostaa Albania. Tarkastelujaksolla väheni ainoastaan sikojen vienti kolmansiin maihin 2,2 miljoonasta eläimestä 1,2 miljoonaan. Sikojen suuntana on itä, Kroatia, Ukraina ja tuolloin vielä Venäjä.
Euroina laskettuna esimerkiksi EU-alueelta Libanoniin tapahtuvan nautaviennin arvo nousi 20 miljoonasta eurosta sataan miljoonaan vuonna 2010. Suurimmat vientimaat ovat Ranska ja Espanja.
Valvonnan puute
”Mielestäni valvonnan puute on suurimpia epäkohtia nykyisessä lainsäädännössä. Jäsenmaiden viranomaisilta puuttuu resursseja valvoa eläinkuljetusta koskevien sääntöjen noudattamista”, sanoo europarlamentin eläinten hyvinvointiryhmän varapuheenjohtaja Sirpa Pietikäinen.
Hevosia ja sikoja saa nykyisen lain mukaan kuljettaa 24 tuntia, jonka jälkeen ne on purettava vuorokaudeksi syömään ja lepäämään. Sitten kuljetusta voi taas jatkaa 24 tuntia, ja niin edelleen.
Nautoja, lampaita ja vuohia koskee 14+1+14 tunnin kuljetussääntö: kuljetus saa kestää 14 tuntia ja tunnin lepotauon jälkeen voi jatkaa toiset 14 tuntia. Seuraavan tauon on oltava vuorokauden mittainen, mutta eläimiä ei tarvitse purkaa autosta.
Nuorille eläimille kuten vasikoille, hiehoille, lampaille, varsoille ja porsaille kuljetuksen ja lepotauon suhde on 9+1+9. Vuorokauden levon jälkeen matka saa jatkua samalla kaavalla. Siipikarjalle ei kuljetusajan pituutta ole määritetty.
Villisti ulkopuolella
Asetus määrittää tilan, juotto- ja ruokintatauot, kuivikkeenkäytön ja nuorten eläinten kohtelun. Pitkien matkojen kuljettajilla täytyy olla tietty pätevyys ja kalustossa riittävä ilmastointi sekä lämpötilaseuranta. Kuljetuksen vastuujärjestäjän on kirjattava reittisuunnitelmaan lähtöpaikka, määränpää ja realistinen kuljetusaikasuunnitelma sekä todennettava se esimerkiksi ajopiirturilla.
Rajatarkastusasemalla jäsenmaan tarkastuseläinlääkärin on varmistettava, että kuljetus on sujunut asetuksen mukaisesti ja eläimet ovat kuljetuskuntoisia. Rajojen ulkopuolelle eivät EU:n säädökset ulotu.
Pelkkä nykylakien mukaan toimiminen auttaisi paljon kuljetettavien eläinten hyvinvointia, mutta uutiset ylipitkistä matkoista ja kuumuudesta sekä janosta kärsivistä eläimistä eivät kerro vakuuttavaa kieltä asetuksen toteutumisesta. Euroopan eläinsuojelujärjestöt ovat ilmoittaneet esimerkiksi pikkuvasikoiden yli 60 tunnin matkasta Englannista Espanjaan ja eläinauton yli 58 asteen lämmöstä Turkin rajalla kesäkuumalla.
Kukin tyylillään
Suomessa tehdään vuosittain noin 350 EU:n edellyttämää eläinkuljetustarkastusta. Sen lisäksi Eviran tarkastuseläinlääkärit vastaanottavat teurastamoilla kaikki eläinkuormat. Suomi on itse arvioinut, mikä määrä tarkastuksia riittää osoittamaan asetuksen vaatimusten noudattamisen.
Tietoja eläinkuljetusvalvonnasta ei voi vertailla eri EU-maiden välillä, sillä kukin jäsenmaa on saanut raportoida tarkastuksistaan omalla tavallaan.
Eläinlääkintöneuvos Pirkko Skutnabb maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että valvontojen ilmoittamiseen on lähiaikoina tulossa konkreettinen muutos.
”Komission mukaan eläinten hyvinvoinnin avainkysymys on, noudattavatko jäsenmaat nykyistä asetusta. Jäsenmaiden täytyy tiukentaa omaa valvontaansa niin, että kaikki toteuttavat eläinkuljetusasetusta ja muita eläinhyvinvointilakeja samalla tavalla.”
Uusi lomake eläinkuljetusten valvontailmoituksille on viimeisiä viilauksia vailla valmis otettavaksi käyttöön. EU-komissio on viime vuonna myös tehnyt linjauksen nopeammasta puuttumisesta rikkeisiin. Jäsenvaltiot ovat voineet pelata aikaa tietoisena puutteistaan.
”Nyt virallinen notifikaatio tulee varsin nopeasti ja jos asiat eivät kohennu, seuraavana tulee EU-tuomioistuin”, sanoo Skutnabb.
Uudistus ei läpi
Kuljetuslainsäädännön parantamiseen on ollut paljon paineita. Esimerkiksi nykyisessä asetuksessa ei päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen kuljetusajoista ja lastaustiheyksistä, joten ne kopioitiin sellaisenaan edellisestä direktiivistä.
Euroopan elintarvikeviranomainen EFSA esitti kolme vuotta sitten julkaisemassaan tieteellisessä kannanotossa useita parannusehdotuksia eläinkuljetuksiin. EU-parlamentti teki vuonna 2012 oma-aloitemietinnön eläinkuljetuslainsäädännön uusimiseksi. Siinä on muun muassa suositus kahdeksan tunnin enimmäismatka-ajaksi.
”Teurastamoverkoston harventuessa eläimiä joudutaan kuljettamaan yhä pitempiä matkoja. Mielestäni nykykehitystä kuljetusten pidentymisessä pitää hillitä. Enimmäisajan asettaminen olisi yksi hyvä keino. Komissio ei ainakaan toistaiseksi ryhdy tarkistamaan voimassa olevaa kuljetusasetusta, vaan haluaa ensin panostaa sen toimeenpanoon. Komissio on luonut siihen ohjeistoa jäsenvaltioiden viranomaisten tueksi”, sanoo Sirpa Pietikäinen.
EU-tuen poistaminen elävien eläinten viennissä kolmansiin maihin oli suojelujärjestöjen tärkein vaatimus vuoden takaisissa neuvotteluissa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa. Se ei kuitenkaan mennyt läpi.
Joku aina maksaa
Kävin itse vuonna 2011 Etelä-Virossa tilalla, joka myi pihvirotuvasikkansa vieroituksesta Turkkiin. Maitorotusonnivasikat kilpailutettiin parin kolmen ostajan välillä Hollantiin ja teurastukseen ne päätyivät Italiaan.
Eurostatin tilastojen mukaan samaisena vuonna koko EU:n alueelta lähti noin 250 000 nautaa Turkkiin ja yksinomaan Viron, Liettuan ja Latvian rahallinen osuus myynnistä nousi 23 miljoonaan euroon. Viime vuonna Baltian maiden Turkin-kauppa jäi vähän yli miljoonaan euroon.
Emolehmäkasvattajana ja vasikkatuottajana olen aina iloinen, kun meidän vasikkaisemme päätyvät kasvatettaviksi lähiseudulle, mieluiten luomuluontonsa säilyttäen, enkä vieläkään niele ajatusta lähettää emoja viimeiselle matkalleen täältä Rautalammilta Kauhajoelle, jossakin katsannossa vain 270 kilometrin päähän.
Tätä ajatellen vasikoiden matka Virosta Turkkiin tuntui todella pitkältä. Mutta Lähi-itään tai Afrikkaan on kilometrejä vielä enemmän.
EU:n alueella on tuotannolle erilaisia määräyksiä. Suomessa ja Ruotsissa sialle annetaan antibiootteja vain tarpeen niin vaatiessa. Saparoita ei saa typistää, kuten muualla Euroopassa. Halvempikin tapa on laillinen: typistetään hännät ja syötetään varmuuden vuoksi antibiootteja.
On surullista, että eläimen hyvinvointi on vain kustannus hintakilpailussa.
Taloudellista etua voi saada myös ylenkatsomalla yhteistä lainsäädäntöä.
Vaikka liha olisi kaupassa halpaa, joku jossakin ketjun vaiheessa maksaa hinnan.
Ylipitkässä, ylitäydessä eläinkuljetuksessa hinta ulosmitataan kyytiläisiltä, eläimiltä.
Teksti Leena Pakarinen
Kirjoittajalla on emolehmätila Pohjois-Savossa
