Kaneja, kanoja, kukkoja, kissoja, koiria, vuohia, poneja ja keppihevosia. Luontopainotteinen perhepäiväkoti on täynnä arjen ihmeitä.
Minkiön kylä Jokioisissa tunnetaan museorautatiestään. Varikkoalueen takana oli joskus paja, mutta nyt pajan pihassa on leikkimökki, hiekkalaatikko, polkutraktoreita, minikottikärryjä, leikkiteltta, lasten puutarhatyökaluja sekä röykkiöittäin leluja.
Koirat terhakoivat aitauksessa. Laitumella kirmaa pari hevosta.
ULLA WILBERG, teksti
TAPANI LEPISTÖ, kuva
Tutustu perhepäivähoitaja Tiina Levon ja hänen hoitolastensa touhuihin toukokuun painetusta Kodin Pellervosta.
Helpoimmin lusikan vuolee tuoreehkosta puusta. Karkea muoto veistetään kirveellä, pesän muotoiluun tarvitset kaiverrusveitsen. Kukaan ei estä vuolemasta vaikka kokonaista aterinsarjaa!
Nenä vuotaa, mutta saako nykyään liikkua flunssaisena ihmisten ilmoilla? Entä voiko mummia pyytää hoitamaan sairasta lasta?
Meri Manninen vaeltaa elämässä rohkeasti eteenpäin – koko 112,7 senttimetrin pituudessaan. Lapsuuskodin eväillä on hyvä kulkea.
Töissä on hoppu ja harrastuksissa haipakkaa. Ulkona luonto jo odottaa talvirauhaa. Pitäisiköhän ihmisenkin huilata?
Talo metsän keskellä, seurana vain lauma lemmikkieläimiä. Katri Ekroth elää yksinkertaisesti. Kuntokaan ei pääse rapistumaan puusavotassa ja vettä kantaessa.