|
Tuoksupelargonin (Pelargonium x fragrans) ohuissa ja pehmeissä lehdissä on muskotin tuoksu.
Palsamipelargoni oli Fredrika Runebergin lempikukka.
Varjossa viihtyvällä piparminttupelargonilla on suloisen samettiset lehdet.
Kapealiuskainen ja ruusuntuoksuinen ’Dr. Livingstone’ kuuluu lääkepelargoneihin.
Gourmetpelargoni ’Concolor Lace’ maistuu hasselpähkinälle.
Vahvasti sitruunalle tuoksuvan ’Lemon Frizz’ – lajikkeen kasvutapa on tanakka.
Sitruunantuoksuinen ’Radula’ on rotevakasvuinen pelargoni.
Nenä löytää tuoksupelargonin. Lehdistä höykäilee sitruunaa, ruusua, muskottia ja piparminttua. Joitakin pelakuita voi pistellä poskeensa.
Tuoksupelargonit ovat ryhmä pelargonilajeja ja -lajikkeita. Niiden lehdissä on eteerisiä öljyjä, ja lehtiä kosketeltaessa öljyt vapautuvat ilmaan voimakkaina tuoksuina. Lehdet voivat olla kirjavia, isoja, pieniä, sileitä tai pehmeänukkaisia.
Tuoksuvia pelargoneja nähtiin ikkunalaudoilla jo 1800-luvulla, mutta sittemmin ne hävisivät lähes kokonaan kukkavalikoimista. Isoäidin huonekasveihin kuului useimmiten siro- ja kapealiuskainen, heleänvihreä lääkepelargoni (Pelargonium radens), jolla hoidettiin muuan muassa korvasärkyä. Muita lajeja olivat sitruunapelargoni (P. crispum) ja piparminttupelargoni (P. tomentosum).
Tuoksupelargoneja käytettiin yleisesti etenkin viktoriaaniseen aikaan (1837–1901) huoneilman raikastamiseen. Runebergin kodissa Porvoossa kasvaa tänäkin päivänä Fredrika Runebergin lempikukka, ruusuntuoksuinen palsamipelargoni (P. x graveolens), jonka pistokkaita on museolla myynnissä kesäisin.
Nenä tunnistaa
Nyt tuoksupelargonit ovat kokeneet uuden tulemisen. Eri lajien ja lajikkeiden joukosta löytyy tuoksu joka lähtöön. Niinpä keräily saattaa viedä mukanaan. Tuoksupelargonin nimen saanut laji (P. x fragrans) tuoksahtaa muskottipähkinälle. Harmaalehtisen aaprottipelargonin (P. abrotanifolium) hienojakoiset lehdet muistuttavat aaprotin (Artemisia abrotanumn) lehtiä. Omenapelargoni (P. odoratissimum) tuntuu nenään omenaisena ja ruusupelargoni (P. capitatum) ruusuisena.
Lajikirjosta löytyy myös muun muassa vahvasti sitruunainen sukaattipelargoni (P. citronellum) ja hyvin kapealehtinen hammaspelargoni (P. denticulatum) sekä suklaapelargoni (P. quercifolium), joka nimestä huolimatta tuoksuu tärpätille. Nimensä se on saanut ruskealäikkäisistä tammenlehtiä muistuttavista lehdistään.
On myös joukko risteymiä ja nimilajikkeita, jotka nenä määrittää esimerkiksi eukalyptuksen, hasselpähkinän, inkiväärin ja laventelin suuntaan.
Moneen käyttöön
Tuoksupelargoneja on käytetty myös lääkintään, kauneuden hoitoon ja hyttysten karkotukseen.
Palsami-, piparminttu-, hammas- ja omenapelargoneilla on antibioottisiakin vaikutuksia. Suklaapelargoni on tunnettu reumatismin ja korkean verenpaineen lääkitsemisessä. Ruusupelargoni pehmentää ihoa; sen lehtiä voidaan lisätä vaikka kylpyveteen.
Monien lajien eteerisiä öljyjä käytetään hajusteina parfyymeissä ja muissa kauneustuotteissa sekä mausteina hilloissa ja teesekoituksissa.
Sitruunantuoksuisten lajien sanotaan karkottavan hyttysiä ja jopa ampiaisia. Moschito Schoker -nimellä myytävät lajit kuuluvat sitruuna-, sukaatti- ja suklaapelargoneihin.
Myös isokasvuiset ’Citronella’ ja ’Citrosa’ -lajikkeet tuoksuvat voimakkaasti sitruunalle, samoin ’Lemon Fizz’, jonka tuoksu on melkeinpä voimakkaampi kuin ehdan sitruunan. Appelsiinille tuoksuu edellisen sisarlajike ’Orange Fizz’.
Suuhun pantavat
Gourmetpelargoneiksi nimitetään lajeja ja lajikkeita, joiden lehdissä ei ole kitkeryyttä. Ruuanlaittoon kelpaavat jo mainitut piparminttu- ja omenapelargonit sekä appelsiininen ’Orange Fizz’ ja sitruunainen ’Lemon Fizz’. Samaa seuruetta ovat hasselpähkinäinen ’Color Lace’, porkkanainen ’Sweet Mimosa’, inkiväärinen ’Torento’ ja sitruunainen ’Mabel Gray’.
Gourmetpelargonit sopivat kala-, lammas- ja pastaruokien sekä keittojen ja salaattien maustamiseen ja koristamiseen. Niitä voi käyttää myös kaikenlaisissa leivonnaisissa.
Helppo ystävä
Useimmat tuoksupelargonit ovat kotoisin Etelä-Afrikasta, missä ne kasvavat varpumaisiksi pensaiksi. Pienilehtiset viihtyvät auringossa, mutta iso- ja ohutlehtiset ovat varjon kasveja, muiden muassa piparminttupelargonit.
Eurooppaan tuoksupelargoneja tuli etenkin 1700-luvun tutkimusmatkailijoiden myötä. Meillä näitä pelargoneja kasvatetaan lähinnä tuoksuvan ja näyttävän lehvistön takia. Kukat ovat usein melko pienet ja vaatimattomat, tosin päinvastaisiakin lajeja on.
Tuoksupelargonien kasvatus on helppoa, eikä talvettaminenkaan tuota vaikeuksia. Useimmat lajit selviävät talven yli kodin ikkunalaudalla, mutta kukkiakseen ne vaativat yleensä viileän lepojakson.
Kukinta ajoittuu kevätkesään, joten kasvit on leikattava syksyllä. Lisääminen pistokkaista on vaivatonta. Pistokkaat juurrutetaan suoraan mullassa. Päälle ei pidä laittaa muovipussia tai vastaavaa, sillä kosteassa pistokkaat homehtuvat ja mätänevät helposti.
LEENA NURMI, teksti ja kuvat
