Haapajärven etelärannalle rakennetulla kesämökillä kuulee laineiden liplatuksen ja lintujen äänet.

Essi Soupios ei halua mökistään työleiriä.

Pitkän mutkittelevan kylätien varrella odottaa komea hirsirakennus. Hurmaavasti harmaantuneita rakennuksia on oikeastaan useampiakin, sillä Essi Soupioksen suvun kesämökkimaisemissa vapaa-aikaansa viettää useampikin suvun jäsen.

Mökkiryväs on rakennettu Virtasalmelle, Haapajärven etelärannalle. Eipä uskoisi, että kylätietä reunustavien ketokukkien keskellä ollaan nykyisin Pieksämäen kaupungissa – tosin vahvasti sen laitamilla.

”Älä menetä uskoasi, vaikka matkaa päätieltä tänne kertyy. Järven näkyessä vajan takaa olet jo voiton puolella”, Essi opastaa kesäpäivää viettämään tulevaa vierasta.

Vanhoja rakennuksia

Puiden takaa pilkottava kesämökki on Essin isovanhempien perintöä. 22 metriä pitkä rakennus oli aikoinaan Haapakosken ruukin meijeri ja jyvämakasiini, joka siirrettiin kesämökiksi 1980-luvulla.

Hirret kuljetettiin tontille kahdella rekalla. Isovanhemmat pystyttivät talonsa vapaa-ajan asunnoksi järven rannalle. Essi peri paikan kymmenkunta vuotta sitten, mutta on viettänyt siellä kesät jo lapsuudesta saakka.

Alueen rakennukset ovat pääosin 1700–1800 -luvuilta. Vaikka paikkoja joutuu korjailemaan, alkuperäisestä tunnelmasta pidetään kiinni. Tiluksilla on myös entinen savusauna, joka lienee muita rakennuksia vanhempi.

Essin mökin päätyaitta on kunnostettu kesäkäyttöön. Vesi kannetaan yhä itse kaivosta, mutta nykyajan mukavuuksille myönnytyksenä laitettiin aurinkosähkö muutama kesä sitten.

Viereisille tonteille omat kesämökkinsä ovat rakentaneet äiti Mari Soupios ja eno Pentti Junni. Käden taidot kulkevat suvussa, sillä hekin ovat itse rakentaneet mökkinsä itse.

Ruusuruoho kerää pörriäisiä ja perhosia.

”Isäämme Ukko Junnia kiitämme opastuksesta ja siitä, että saha, kirves ja taltta pysyvät yhä käsissämme ”, Mari ja Pentti painottavat.

Suvussa on paljon kädentaitajia. Marin ja Pertin eno Svante Nikula julkaisi hirsirakentamisesta 1990-luvulla oppikirjankin. Kirjassaan hän korostaa kärsivällisyyttä ja huolellisuutta kaikessa rakentamisessa. Ei kukaan kysy, kauanko siinä on mennyt, vaan kuka sen on tehnyt, Nikula kirjoittaa.

Enon mökin hirret ovat alun perin Karjalasta, talosta, joka siirrettiin Mikkelin Rantakylään. Hirsitalo palveli viimeiset vuotensa nuorten moottorikerhon tiloina ennen kuin se purettiin uudisrakentamisen alta.

Lähes kaikkien alueen rakennusten hirret ovat vanhoja, vaikka tuottoisan metsän keskellä asutaankin.

”Rakastamme vanhoja rakennuksia, historiaa ja tunnelmaa. On arvokasta tietää, että oikeastaan tuo rakennus on nähnyt sukupolvia”, Essi sanoo.

 

Järven rannalla

Kesäpaikka järven rannalle perustettiin, kun Essin isovanhemmat asuivat vielä Mikkelissä. Siitä tehtiin tarkoituksella kesäasunto, rakennukset eivät ole talviasuttavia.

Helteisenä päivänäkin hirsitalossa ilma on raikas. Kesäkoteihin on kerätty vanhoja tavaroita, joista monet on löydetty rakennuksista.

”Hirsitalo on kesällä hyvä asua. Se on kylmällä säällä lämmin ja helteillä viileä. Arvostamme vanhaa, siksi haluamme sitä säilyttää. Samalla säilyvät omat ja aiempien sukupolvien muistot”, kertovat Essi ja Mari Soupios.

Koska rakennukset ovat vanhat, myös piha on haluttu pitää niihin sopivana. Pihatantereella kasvaa luonnonnurmi ja rakennuksia ympäröivät luonnonkasviniityt.

Polut rakennusten ja rannan välillä risteilevät. Kun istuu laiturikahveilla, huomaa että ympäristö on todella hiljainen.

”Joskus vain laineet liplattavat ja linnut pitävät ääntä. Naapureitakaan ei täällä juuri tapaa, mitä nyt välillä joku järvellä kalastaa.”

Tontti pidetään luonnontilassa. Kerran kesässä heinikko leikataan alas, ja parin vuoden välein muutama risukko saa kyytiä.

Luontevakin ympäristö vaatii joskus vaalimista. Tontti oli vuosien saatossa päässyt lähes metsittyneeseen tilaan, joten viimeisten vuosien aikana sieltä on kaadettu kymmeniä puita ja raivattu satoja pensaita.

”Raivaamisesta seurasi se, että valoa saatuaan heinät pääsivät valloilleen. Toivottavasti puolukat, mustikat ja sienet kuitenkin säilyvät”, Essi sanoo.

Rantamaisemissa lomailee useampikin suvun jäsen.

Rentoa elämää

Kaupungissa tehdään pihatöitä, mutta mökki on lepoa ja rauhoittumista varten. Pentti ja Mari ovat eläkkeellä, joten mökillä voi poiketa, kun haluaa. Essi valmistui juuri puutarhuriksi. Hänen haaveenaan on yhdistää puutarha ja lasten ympäristökasvatus ammatissaan.

”Minulla on ollut hoidettava pihamaa kaupungissa, mutta uusin koti on multapetivaiheessa. Sen rakentamisessakaan en pidä kiirettä, vaan mietin rauhassa, mitä sinne haluan. Pihan hoidolta pitää kesällä mökille päästä!”

Mustikkaan pääsee pihamaalla.

Kesämökki on tarjonnut leikki-ikäisen tyttären äidille rauhan arjen keskellä. Vanhemmilla on sama periaate: mökillä ollaan vaan ja levätään.

”Aiemmin en halunnut tänne edes tätä vähää puutarhaa, koska vapaa-ajat halusin levätä. Yrttimaata olen tänne harkinnut, mutta istutetut kukat eivät paikkaan sovi. Niittykasvit talon ympärillä kukkivat omaan tahtiinsa”, Essi sanoo.

Auringon kierto ja arkiset askareet rytmittävät päivää. Järvestä nousee lounaaksi kuhaa, haukea ja ahvenia. Hyvällä tuurilla saattaa saada kirjolohenkin. Syönnin päälle otetaan torkut, ja iltaisin vain istutaan ja rupatellaan.

Joutilaisuuden katkaisevat pienet rakennusten ja pihan kunnostustyöt. Luova laiskuus poikii joskus kivankin hankkeen lomanvieton keskelle.

”Itse tehdään kaikki niin kauan kuin kunto kestää, ja vasta sen loputtua pyydetään vierasta paikalle töihin!”

Jaa artikkeli