Vanhalle konepajalle syntyneessä käsityöläistalossa työskentelee toistakymmentä osaajaa.
Miksei tylsää arkituolia herättäisi eloon turkoosilla maalilla ja punaisella pallokangaspäällysteellä? Tuolille saa vekkulin kaverin, kun irrottaa risasta jääkiekkopelistä lätkäukkelit, kiinnittää ne vanhoihin peilin kehyksiin ja suihkuttaa kultamaalia pintaan.
Verhoilija Minna Mäyränpään Vanhassa Jutussa tuunaamisen keinot ovat rajattomat. Hän kunnostaa vanhaa rohkealla, erikoisella ja vähemmän perinteisellä tyylillä.
”Joskus kalusteen käyttötarkoitus muuttuu niin, että ihmettelen itsekin, miten tuolista tuli pöytä tai tuolisarjasta sohva.”
Jos asiakas ei itse keksi, mitä kalusteeltaan haluaa, Minnan mietintämyssystä pongahtaa pian vinkki. Osan mööpeleistä hän hommaa itse, tuunaa ja myy.
”Kun pitää silmät auki, löytyy kaikenlaista. Kun menen kylään, saatan palata sohva kyydissä. Kaikki on pelastettava!”
Vanhassa Jutussa touhuaa myös työvoimatoimiston kautta tulleita nuoria sekä Koulutuskeskus Salpauksen verhoojaopiskelijoita.
Minnan Lahden Sopenkorven teollisalueelta vuokraama konepaja käy täysillä. Vanhan Jutun yläkerrassa Sopen Pajoilla itsensä voi uudistaa päästä varpaisiin pistäytymällä vaikkapa ompelimossa, neulamestarilla tai huovuttajalla. Eikä sitten muuta kuin nukeri-kassi olalle, kello näkyviin ja valokuvaan!
Kelloseppä Juha Saali saa pysähtyneet rattaat pyörimään jälleen.
Lue koko juttu lokakuun 2019 painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
