Kukat haudalla ovat osoitus muistamisesta, kaipauksesta.
Orvokit ja verenpisara.
Vantaalaisella Ruskeasannan hautausmaalla alkukesä loistaa heleänvihreänä. Kalmisto on vihitty käyttöön vuonna 1887, ja siellä on arkku- ja uurnapaikkoja muistolehto. Vuoden 1937 laajennuksen jälkeen alueen koko on kolme hehtaaria. Vanhojen puiden alustaa peittävää nurmimattoa värittävät haudoille tuodut kimput ja kukkapesiin istutetut taimet.
Hautausmaat ovat seurakuntien hoitamia viheralueita. Ylläpidosta vastaa seurakunta, mutta hautojen hoidosta huolehtivat hautapaikan haltijat.
Seurakunnat tarjoavat maksullista hautojen hoitoa, mutta monet omaiset pitävät läheistensä leposijoista itse huolen. Istutuksiin ei ole velvoitetta, mutta kauneudesta nauttivat kaikki kalmistossa vierailevat.
Valosta varjoon
Kasvivalinnassa painottuvat viihtyminen, pitkäikäisyys ja helppohoitoisuus. Tunteillakin on sijansa: kummulle istutetaan vainajan lempikasveja.
Laventeli.Valoisalla haudalla viihtyvät valosta pitävät kesäkukat ja perennat. Vanhoilla hautausmailla on harvoin kovin paahteista. Silti avoimelle kentälle kannattaa istuttaa vain kuivuutta sietäviä lajeja, kuten monivuotisia mehitähtiä, sammalleimuja, ristikkejä tai ajuruohoja.
Yksivuotisista sopivia valintoja aurinkoiseen tai puolivarjoisaan paikkaan ovat daalia, enkelipelargoni, tähtisilmä, marketta ja timanttikukka. Monivuotisista valossa viihtyviä ovat sarviorvokki, kallioinen, karpaattienkello, lehtosinilatva, kultakärsämö ja loistosalvia.
Puolivarjossa ja varjossa yksivuotisista pärjäävät begonia, ahkeraliisa, uudenguineanliisa, koristetupakka, leijonankita ja tarhaorvokki. Varjoon kotiutuvat särkynytsydän, kuunlilja, jaloangervo, kurjenpolvi, vuorenkilpi ja kotkansiipi.
Haudalle istutetut kasvit eivät saa levitä ympäristöön. Kauniita, mutta herkästi riistäytyviä ovat rönsytiarella, suikeroalpi ja pikkutalvio. Siemenistä voimakkaasti kylväytyvät lemmikki, sormustinkukka ja nauhus eikä niitä ollenkaan suositeltavia hautausmaalle.
Kesän alussa
Kasvit kannattaa istuttaa vasta keväthallojen mentyä, kesäkuun alussa. Aikaisimpiin istutuksiin sopivat kylmää kestävät pienikukkainen tetenarsissi, helmililja ja jo puutarhalla valmiiksi karaistu orvokki. Sipulikukat voi istuttaa syksyllä sipuleina tai keväällä ruukuissa.
Äitienpäiväruusut ovat kauniita haudoilla. Varminta on kasvattaa ne yksivuotisina, vaikka suotuisissa oloissa osa jaksaakin talvehtia. Saattaa käydä myös niin, että syksyllä maahan jäänyt äitienpäiväruusu virkoaa uuteen kasvuun keväällä.
Jaloruusut olivat aikaisemmin suosittuja, mutta melko heikko talvehtivuus on vähentänyt suosiota. Komeasta jalohortensiasta saa monivuotisen, jos kasvin voi talvettaa viileässä, mutta pakkasettomassa tilassa, esimerkiksi kellarissa.
Seurakunta opastaa
Hortensia
Kesäkukat ovat näyttäviä, perennat helppohoitoisia; puita ja pensaita ei haudoille yleensä saa istuttaa.
“Hautausmaa on suunniteltu esteettiseksi kokonaisuudeksi, jota pyrimme seurakunnan hoidossa olevien hautojen kukkavalinnoissa toteuttamaan. Esimerkkejä paikkaan sopivista kukista voi ottaa hoitohaudoista ja yleisten alueiden istutuksista”, hautaustoimen päällikkö Leena Tonteri Espoon seurakuntayhtymästä opastaa.
Vaikka ruohonleikkuu kerran viikossa pitää kasvit aika hyvin kurissa, liian hyvin viihtyvät eivät saa koitua ongelmaksi. Tonteri suosittelee haudoille ennen kaikkea monivuotisia, kaunislehtisiä lajeja, kuten kuunliljoja, vuorenkilpiä ja saniaisia. Luonnonniinellä sidottu leikkokimppu on sopiva tapa muistaa sirottelualueille haudattuja.
Vainajaa voi muistaa myös kynttilöin: “Lyhty on paras valinta. Kertakäyttöisiäkin kynttilöitä voi tuoda, mutta omaisten pitää muistaa korjata ne pois. Patterilliset eivät ole sallittuja, koska ne ovat ongelmajätettä. Muistoesineiden viemisessä kannattaa käyttää harkintaa, sillä ulkona ne helposti rikkoontuvat ja kevyet paperit lennähtävät pois haudalta”, Leena Tonteri muistuttaa.
PAULA RITANEN-NÄRHI, teksti ja kuvat
