Viime vuoden puolella minulta oli hukassa monenlaista. Ihan viimeisinä viikkoina katosivat joululahjaksi aiottu kirja, oivallinen silakkaresepti ja yksi hyvin tärkeä lappunen. Huhtikuussa etsin punaisia kalosseja, loppukesästä jäljitin moneen merkilliseen käyttöön eksyneitä juureslaatikoita. Siinä välissä hukkuivat sakset, pitkävartiset sukat, pieni keltainen muistitikku ja pussillinen kehäkukan siemeniä.
Ennen pitkää kaikki tavarat kyllä löytyivät. Tai ainakin kaikki ne, jotka muistin kadottaneeni.
Irrallisen tavaran holtittoman käyttäytymisen vielä jotenkin hyväksyy. Sukilta ja muistilapuilta kun puuttuvat kaikki paikalleen ankkuroivat elimet, juuret ja sen semmoiset. Kasvien sitä vastoin kuvittelisi käyttäytyvän siivommin. Niiden olettaisi pysyvän sievästi sijoillaan, löytyvän juuri sieltä minne siemenet on kylvänyt tai taimet istuttanut.
Silti joka kesä etsin puutarhassani kadonnutta kukkaa tai ällistelen sinne oudosti ilmestyneitä taimia. Koetan sovittaa yhteen hajanaisia muistiinpanoja ja haalistuneita nimilappuja. Istutinko Anna-Liisalta saadun asterin tosiaan tähän? Jos nämä vaaleanvihreät piipot ovat kreikantulppaanin lehtiä, mitä nuo viereiset sitten ovat? Entä olisiko tämä nyt se mantšurianleppä? Vaiko ihan tavallinen?
Voi tietysti olla, että kasvit ovat käyttäytyneet juuri niin kuin niiden kuuluukin. Eivät kadonneet, hypänneet toiseen penkkiin tai vaihtaneet paikkaa keskenään. On nimittäin mahdollista, että olen hukannut kylvömerkit, kadottanut nimet ja sotkenut järjestyksen ihan itse.
Kaikki olisi helpompaa, jos minulla olisi jokin systeemi. Tarvitsisin puutarhaan aukottoman arkistointijärjestelmän.
Jos vaikka aakkostaisin, aaprotit ja aasiankullerot löytyisivät aina ensimmäisestä penkistä. Niiden takana kasvaisi rivi bataviansalaattia, minkä jälkeen tulisivat chilit, daaliat ja dalmatiankurjenpolvet. Ja niin edelleen aina pihan perällä lainehtivaan öljypellavaan saakka.
Tai voisin järjestää värin mukaan. Kevätesikko? Se löytyy tuolta keltakukkaisten penkistä. Tässä valkoisessa penkissä on taas perunaa, pihlajaa ja japaninesikkoa ja… oi oi, yksi liilanpunainen kuningaslilja, joka joutaa pois saman tien.
Tai jos mittakeppinä olisi tuoksu? Mehiläisten mieliteot? Tai se, miten varsi taipuu tuulessa?
Jos vain keksisin hyvän systeemin, vain muutaman – tai korkeintaan parinkymmenen – vuoden kuluttua puutarhassani vallitsisi järjestys. Sukkiin ja saksiin, lippuihin ja lappuihin paneutuisin sitten joskus myöhemmin. Joku järjestys sentään.
