Kurpitsatalon kasvimaalla viljellään vihanneksia, yrttejä ja kesäkukkia kaikkien iloksi.
Kurpitsatalo ja sen kasvimaa ovat avoinna kaikille.
Tampereen Pyhäjärven rannan maatalousmaa on ollut kaupunkilaisten viljelypalstoina 1950-luvulta lähtien. Kaksikymmentä vuotta sitten Pispalan palstaviljelijät perustivat alueen suojelemiseksi ja viljelyharrastuksen edistämiseksi rekisteröidyn yhdistyksen, joka sai nimen Kurpitsaliike. Nyt Pispalan ja Tahmelan palsta-alueiden ympäröimä, keltainen Kurpitsatalo on kaikille avoin. Kansalaistalon kasvimaalla viljellään vuosittain kolmeakymmentä erilaista hyötykasvia.
”Kaupunki oli merkinnyt uudessa yleiskaavassa ison osan palsta-alueesta pienrakentamiselle ja laittanut 1930-luvulla rakennetun vanhan talon purkulistalle. Vielä ei ole muutoksia alueella tehty. Kunpa tämä säilyisi jatkossakin viheralueena”, toivoo palstaviljelijäyhdistyksen varapuheenjohtaja Hanna Lehtomäki, joka on hoitanut talon erilaisia tehtäviä seitsemän vuoden ajan.
Kaupungin vuokralainen
Kurpitsaliike vuokrasi Isolähteenkadun talon kaupungilta, joka avusti hirsitalon vesijohdon asentamisessa. Vuonna 2007 yhdistyksen haltuun tuli vielä noin kolmen ja puolen aarin kokoinen maapala aivan talon takaa. Sitä oli sama pispalalaisperhe viljellyt yhtäjaksoisesti viidenkymmenen vuoden ajan.
Yhdistys kunnosti rakennuksen ja teki siitä lähiasukkaita ja viljelijöitä palvelevan yhteisen toiminta- ja virkistyspaikan. Samalla haluttiin edistää kaikkien tamperelaisten viihtyvyyttä tukemalla kaupunkiviljelyä, hoitamalla ympäristöä ja tarjoamalla monipuolista kulttuuritoimintaa.
Jäseniä palstaviljelijäyhdistyksessä on noin 200. Mukana on myös pitkäaikaisia toimijoita, kuten innokas kaupunginosa-aktivisti Veikko Niskavaara. Hän on lisäksi mukana niin Rajaportin yleisen saunan kuin Pirkanmaan rakennusrestaurointiyhdistyksenkin toiminnassa.
”Mekin olemme tarvinneet restaurointiyhdistystä talon kunnostamisessa. Pispalassa on muutenkin paljon kansalaistoimintaa. Esimerkiksi kirjasto toimii vapaaehtoisvoimin”, Hanna kertoo.
Neuvoja ja kaluja
Viljelyvastaava Emma Iso-Eskeli iloitsee kesän kasvusta.
Kurpitsatalon toiminnasta vastaa Kurpitsaliike yhteistyössä Vuorenväki ry:n sekä muiden alueen yhdistysten ja toimijoiden kanssa. Talon yhdessä huoneessa toimii kirjasto, josta kiinnostuneet voivat lainata oppaita viljelynsä tueksi.
”Järjestämme myös erilaisia kursseja ja luentoja. Koska kurpitsaliike pyörii pitkälti vapaaehtoisin voimin, kuuluvat erilaiset talkoot olennaisesti toimintaamme. Ympäristöä kunnostamme yhdessä esimerkiksi siistimällä rantamaisemaa ja kitkemällä lähialueen jättipalsamikasvustoja.”
Palstaviljelijät voivat lainata Kurpitsatalolta lapioita, kottikärryjä ja muita työkaluja. Talosta voi vuokrata hakettimen tai ostaa oksien silppuamispalvelua sekä maan jyrsintää. Varsinaiset viljelypalstojen vuokraukset hoitaa paikallinen 4H-yhdistys.
Pyhäjärven rannassa yhdistyksellä on lainasoutuveneitä ja -kanootteja, jäsenille edullisemmin. Kadun toisella puolen sijaitsee Lastenmaa, jossa perheen pienimmillä on tilaa juosta ja seikkailla. Voipa Kurpitsataloa käyttää yksityistilaisuuksiinkin pientä maksua vastaan.
Keittokeskiviikko
Kurpitsatalo oli viime kesänä auki neljänä päivänä viikossa. Kahvilassa on tarjolla sesongin mukaan myös oman maan tuotteita.
”Keskiviikot ovat yhteisöllisiä keittopäiviä. Aineksia saamme omalta maalta etenkin loppukesällä ja syksyllä. Loppukaudesta pidämme sadonkorjuujuhlan, jossa on myynnissä paitsi Kurpitsatalon tuotteita myös palstaviljelijöiden vihanneksia ja Tampereen seudun lähituottajien, erityisesti luomuviljelijöiden kasviksia. Hunajaa ja käsitöitäkin on myyntipöydillä tarjolla.”
Kaupunkiviljely kiinnostaa
Teollisuusmaissa ruoka kasvatetaan yleisesti maaseudulla, mutta maailmanlaajuisesti jopa viidennes ravinnosta viljellään kaupungeissa. Sotien aikana Helsingissäkin valtaosa suuhunpantavasta tuotettiin kaupunkialueella. Kiinnostus kaupunkiviljelyyn on viime vuosina lisääntynyt.
Kaupunkimaataloudesta puhutaan silloin, kun viljelyyn liittyvät myös eläinten kasvatus ja metsätalous. Pienimuotoista kaupunkimaataloutta löytyy nyky-Suomestakin: mehiläisiä pidetään jo kaupungeissa ja kanojen kasvatus on yleistynyt taajamissa.
Siirtola- ja ryhmäpuutarhat sekä vuokrapalstat ovat vanhastaan tuttuja kaupunkiviljelyn muotoja. Myös omakotitalojen puutarhoissa kasvatetaan yleisesti hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Parvekeviljelykin on monelle tuttua.
Uusia urbaanisia kasvimaita ovat katot ja kerrostalojen pihojen viljelylaatikot. Hylätyillä tai tyhjillä tonteilla luvatta tapahtuva sissiviljely on yleensä pienimuotoista, ja siitä voi koitua seuraamuksiakin.
Kaupunkiviljely tarjoaa lähellä kasvatettua ruokaa usein luonnonmukaisesti tuotettuna. Vaikka sato ei suurta olisikaan, toiminta on sosiaalista, mieltä virkistävää sekä kaupunkikuvaa ja ympäristöä kohentavaa. Uusimpien tutkimusten mukaan luonnon ja etenkin maan mikrobit ovat hyväksi ruumiin ja mielen terveydelle.
Koko jutun löydät painetusta maaliskuun 2018 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät koko lehden mylös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
