Kimpsut ja kampsut kyytiin, juna lähtee pian. Mattimyöhäiset vauhtia, nyt ollaan menopäällä!
Minulla on ollut tapana tehdä vuoden ensimmäiset kylvöt hiihtolomaviikolla. Kun lomalaiset pakkaavat suksensa ja laukkunsa junaan ja saapuvat laduille ja rinteisiin, on se myös minulle merkki aloittaa lähtövalmistelut. Kiire kutittelee kantapäitä ja hoputtaa tarttumaan toimeen. Turpeet sulamaan, pussit esiin ja purkit riviin. Taimijunan pilli vislaa jo! Nyt mennään kohti kesää!
Ensimmäisenä junaan nousevat pitkämatkalaiset, joille Suomen kesä on auttamatta liian lyhyt. Taimijunani ykköspaikat on varattu eteläamerikkalaista sukujuurta oleville tomaateille ja chileille. Perun ja Meksikon turistien matka kestää yli kaksi kuukautta, joten reissuun on lähdettävä aikanaan ja kunnon eväillä varustettuna.
Hop, hop, purjot ja narsissitupakat heti seuraavaan vaunuun. Ja basilikat samaan syssyyn, niistä kun on mukava napsia tuoreita lehtiä ruokaan jo ennen lavaan istuttamista.
Juuri basilikojen vaunun olen monena vuonna onnistunut lastaamaan liian täyteen. Niin monia ihania lajikkeita: sitruunantuoksuisia, punalehtisiä, voimakkaan pippurisia, miedon mausteisia, punakukkaisia… Tänä vuonna tyydyn kahteen sorttiin. Suosikkimatkustajani mammuttibasilika säilyttää oman paikkansa, mutta saa hyttiseurakseen vain yhden pienilehtisen serkkunsa.
Maaliskuinen hanki säkenöi ja välkkyy, kimmottaa säteitä lumen pinnasta suoraan tuvan ikkunaan. Auringon ratas pyöräyttää päivä päivältä pidempiä kierroksia, ja taimijunan vauhti kiihtyy. Matkantekkoon, matkantekkoon… Nyt on haettava toinen turvesäkki, ja pian käytävä lisää ruukkujakin.
Koristetupakat pyrkivät kyytiin, ja ainakin limenvihreäkukkaiset on mahdutettava mukaan. Samalla kylvän muutaman ruukullisen timjamia ja viherminttua. Kasvihuonekurkkuja en sen sijaan tarvitse kuin pari kappaletta. Ne saavat ihan oman lämpimän osastonsa, toivottavasti molemmat pääsevät turvallisesti perille.
Samettikukkia haluan niin kasvimaalle kuin perennapenkin täytteeksi. Niiden siemeniä ripottelen isoihin laatikoihin. Keltaisia, oransseja, mahonginruskeita… Samaan matkaan hyppäävät mukaan leukoijat, lamopinaatit ja leijonankidat. Tämä taitaakin olla L-vaunu.
Junan alkupäässä on ahdasta. Tomaattien varret kurkottelevat ja huojahtelevat yhtenä joukkona, basilikojen lehdet laskostuvat toistensa lomaan. Yhä uusia vaunuja liittyy entisten jatkoksi, lisää matkustajia nousee kyytiin, ja kaikki paikat täyttyvät viimeistä sijaa myöten.
Tämä juna ei pysähdy ennen kesää.
