Kammikylän rauhaa ei maailman häly häiritse. Alue on avoin kävijöitten tulla ja mennä.
Kauhajokinen Erkki Kalliomäki, 76, kävelee pitkospuita pitkin. Aurinko paistaa raukeasti nevan yllä. Vallitsee rikkomaton hiljaisuus, puun lehtikään ei liiku.
”Usein voi nähdä hirviä ja peuroja kulkeilla. Teeret pesivät joka kesä. Toisinaan suolla pysähtyvät myös kurjet”, puhelee Erkki vaimealla äänellä. Yleensäkin hän puhuu Ruuhinevalla hiljakseen, ettei rikkoisi luonnonrauhaa. Puhuu vaikka puille, jos muuta väkeä ei satu olemaan paikalla.
Kun päästään kannoista rakennetusta portista sisään, ensimmäisenä tulijaa tervehtii toteemipaalua muistuttava hahmo.
”Äidin syntymäkodin pihalla kasvoi iso koivu. Uusi omistaja sanoi kaatavansa sen. Lupasin mennä apuun, jos saan tyvipuolen itselleni.”
Jämäkkä runko sai vanhat ratapölkyt jalkaterikseen ja tuohihatun päähänsä. Nimensä olento sai Erkin järjestämän kilpailun avulla. Hahmo on Kaiffari.
Ei piirustuksia
Pitkospuut johtavat rakennukselta toiselle. Norjat männyt suhisevat tuulessa.
”Meikäläisen sisällä on aina ollut erakko. Olin kuuppelo mukulana, arka, pelkäsin pimeää. Vähän pahankurinenkin olin, piiskaa sain. Olen aina värkkäillyt kaikenlaista. Ei sitä saisi kaikkea värkätä, pitäisi spesialisoitua johonkin.”
Viime aikoina Erkki on erikoistunut tähän kyläänsä, jota alkoi rakentaa kymmenen vuotta sitten. Luonnon keskellä mies kuuntelee, mitä hiljaisuus kulloinkin puhuu. Se on parasta latinkia sisäisille akuille, voimaannuttavaa ja toimintaan innoittavaa.
”Täällä ei ole lainkaan perustuksia. Tein koekairauksia selvittääkseni, voiko maahan iskeä tolppia. Metrin verta on rapaa, sitten tulee hieta-hiesukerros, sinne kaivettiin lapiolla tolpat. Hiilikerros on joka paikassa turpeen ja hiekan välissä.”
”Tämä alue on joskus palanut. Keskelle on muodostunut matala lampi ja siinä on ruuhella soudeltu. Siitä juontuu nimi, Ruuhineva.”
”Eivät järkevät ihmiset lähde nevalle mitään tekemään, vaan rakentavat kovalle maalle ja perustuksille. Täällä kumminkin saa päästää mielikuvituksensa valloilleen. Ilman piirustuksia on mukava rakentaa. Siinä yllättää itsensäkin.”
Lue koko juttu painetusta toukokuun 2018 Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.