Iso-Lehmijärvessä kelpaa taas polskutella, sillä vesi on puhdistunut kekseliään mökkiläisen ansiosta.
Onni Issakainen osti Ritva-vaimonsa kanssa kesänviettopaikan Hämeenkyrön Iso-Lehmijärven rannalta parikymmentä vuotta sitten. Pariskunta ihasteli neitseellisen näköistä järveä korkealla rinteessä seisovan mökin terassilta.
”Laiturin päässä veden syvyys oli kaksi metriä, mikä tuntui uimisen kannalta mukavalta ajatukselta. Mykistävän luonnonkauneuden lisäksi ostopäätöksen sinetöi sijainti, sillä ajomatkaa kotoa Nokialta kesäparatiisiin kertyi vain vajaat puoli tuntia.”
Mukavalta tuntui sekin, että elokuussa ravustuskauden alettua merrat täyttyivät saaliista ja voitiin pitää rapujuhlat. Lysti loppui lyhyeen. Parin vuoden kuluttua järvestä ei noussut enää yhtään rapua.
Rapujen loppumista enemmän harmitti se, että kesänvietto puhtaaksi kuvitellun järven rannalla uhkasi muuttua painajaiseksi. Tuulet eivät päässeet sekoittamaan soraharjujen suojaaman järven vettä. Nenässä tuntui ikävä haju eikä pinnalle ilmestyneen sinilevän sekaan tehnyt mieli uimaan. Vesi oli ruskeaa ja humuspitoista. Onni ja Ritva pelkäsivät kalojenkin puolesta.
Onni mittaa säännöllisesti järven happipitoisuutta.
Onni on syntynyt itäisessä Suomessa tiettömien taipaleiden takana ja selvittänyt sieltä tiensä insinööriksi. Kotimökissä ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä. Omatoimisuus kehittyi, kun ei ollut keltä kysyä. Hän on ikänsä tehnyt vaativimmatkin autoremontit itse eikä Issakaisen huushollissa ole ikinä tarvittu ulkopuolista kodinkonekorjaajaa.
Nyt vika oli järvessä, se piti korjata kuntoon. Onni alkoi kuumeisesti pohtia, millä konstilla seisovan veden saisi liikkeelle. Iso-Lehmijärven rantoja reunustaa hotellikiinteistön lisäksi 16 kesämökkiä ja kaksi vakituista taloa. Onni jututti ranta-asukkaita kesällä 2002 samalla kun souteli pitkin järvenselkää sen syvänteitä mittaillen. Hämeenkyrön kunnan ympäristösihteeri järjesti järvikokouksen, joka innosti ranta-asukkaat perustamaan Hämeenkyrön Iso-Lehmijärven suojeluyhdistys ry:n.
Seuraavan talven aikana Onni suunnitteli, teki kokeita ja kyseli neuvoja milloin kunnan ympäristötarkastajalta, Pirkanmaan Ely-keskukselta tai Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistykseltä ja piti yhteyttä myös kalastuskuntaan.
”Rahoitus piti kerätä rantatonttien omistajilta, koska julkista tukea ei näin pieniin hankkeisiin riittänyt. Mietin edullista systeemiä, joka saisi veden virtaamaan järvestä mahdollisimman pienin käyttökustannuksin. Fysiikan lakien mukaan vesi saadaan nousemaan syvänteestä putkea pitkin painovoimalla, jos sen purkupää on järven pinnan alapuolella.”
Halkaisijaltaan putken tuli olla riittävän suuri. Putkea piti voida puhdistaa suurella virtauksella niin, ettei virtaus laskuojaan kuitenkaan kasvaisi.
Lukema kertoo, ettei tällä hetkellä ole syytä huoleen.
Keväällä, kun järvi oli vielä jäässä, mökkiläiset kaivoivat talkoilla suolle ulottuvan lasku-uoman, joka täytettiin purkuputken asennuksen jälkeen. Loppupäähän tehtiin huoltokaivo venttiileineen. Veden virtaus laskuojaan piti mitoittaa ja rajoittaa huoltokaivoon tehdyn venttiilin avulla niin pieneksi, ettei juoksutus vaaranna läheistä Matalusojan raakkujokea.
Kun jäät olivat lähteneet, järven pohjaan upotettiin 400 metriä putkea, jonka halkaisija oli 200 millimetriä. Kustannukset kuitattiin jäsenmaksuilla. Se tarkoitti kutakin kiinteistöä kohden noin 600 euroa.
Nyt vesiensuojeluyhdistyksen tarkastaja käy ottamassa Iso-Lehmijärvestä vesinäytteet kolmen vuoden välein Hämeenkyrön kunnan piikkiin.
”Järven tila on vuosi vuodelta kohentunut. Kiitos kuuluu Onni Issakaiselle, joka on tehnyt järven eteen hämmästyttävän hyvää työtä”, sanoo ympäristötarkastaja Kaisa Pieniluoma. Hän harmittelee, ettei ole Hämeenkyrön kunnan resurssien vähyyden vuoksi pystynyt olemaan kuin lähinnä henkisenä puhelintukena.
”Onni on ottanut järven hyvinvoinnin sydämenasiakseen. En voi kuin ihailla, kuinka hän osaa ajatella asiat maalaisjärjellä. Hän on keksinyt toimivat edulliset ratkaisut ja on jo etukäteen miettinyt, millaista huoltoa ja kunnossapitoa laitteet vaativat.”
Huoltokaivon ja tehokkaan pumpun avulla tehdään nykyisin määrävälein myös putken puhdistusjuoksutus.
Syksyn vesisateet ja runsaslumiset talvet tietävät aina paljon ravinnevalumia vesistöihin. Kun Iso-Lehmijärvi vuonna 2009 oli mittausten perusteella huonossa hapessa ja jäätyi aikaisin, Onni pelkäsi pahinta ja halusi varautua siihen ajoissa. Alkoi jälleen ankara tuumailu.
”Keksin yksinkertaisen aaltohapettimen, jonka toimintaperiaate poikkeaa kaikista muista käytössä olevista. Tarvittiin vain kanaverkkorakenteinen pressulla päällystetty putki ja sitä kannatteleva kehikko. Kun tuulee oikeasta suunnasta, laitteen yli vyöryvät aallot pakottavat hapettuneen pintaveden virtaamaan putkea pitkin syvänteeseen.”
Mittaukset ovat kertoneet, että menetelmä toimii. Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistyksen raportin mukaan alusveden hyvä happitilanne on parantanut veden laatua ja vähentänyt rehevöitymistä.
Samalla kertaa aaltohapettimen kanssa yhdistys hankki mittarin, jolla järven lämpötilaa ja happipitoisuutta pääsee itse seuraamaan.
Uusimman härpäkkeensä, aurinkokennolla toimivan veden ilmastoijan, Onni asensi Iso-Lehmijärven tuulilta suojaisaan sivusyvänteeseen tämän vuoden kesäkuussa. Kyse oli tähän mennessä suurimmasta investoinnista, eihän aurinkokennoa ja säätimiä mistään ilmaiseksi saa.
Keksijä soutelee tuon tuosta katsomaan, jaksavatko uusimman ilmastoijan telat pyöriä ja tehdä työtään. Myös akun kestävyys kiinnostaa. Viime käynnillä ne pyörivät niin hyvin, että tempaisivat Onnin takinliepeenkin mankeliinsa. Mies oli vähällä molskahtaa järveen.
Ritva-puolisolle Onni on nyt luvannut, ettei enää lähde huoltotöihin yksin, vaan ottaa jonkun mökkikaverin turvakseen. Samalla laitteiden käyttöön ja huoltoon liittyvä hiljainen tieto siirtyy eteenpäin.
”Jokaisen kunnostustoimen lähtölaukauksena toimii paikallisten maan- ja metsänomistajien sekä mökkiläisten yhteinen tahtotila. Vesien hoito ei siis ole viranomaisten vaan kaikkien suomalaisten yhteinen asia. Minkäänlaisiin toimiin ei itse asiassa voi edes ryhtyä ilman maanomistajan lupaa”, muistuttaa ylitarkastaja Heidi Heino Pirkanmaan Ely-keskuksesta.
Suomessa on kymmeniä tuhansia järviä, joista noin 1 500 kaipaa kunnostustoimia. Happamoituneita järviä on kalkittu, joitakuita on parannettu kemikaaleilla ja osaa ilmastoitu.
”Ei voi sanoa suoralta kädeltä mikä keino on paras. Jokaisella järvellä on oma yksilöllinen luonteensa, joten jokainen pitää tutkia erikseen. Jos esimerkiksi ulkoista kuormitusta ei saada kuriin, kertatoimenpiteen parantavat vaikutukset voivat hävitä nopeasti ja ollaan taas lähtötilassa.”
Ritva ja Onni nauttivat mökkielämästä kaikin aistein.
Iso-Lehmijärven suojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja Raimo Laurila osti perheensä kanssa mökin Iso-Lehmijärven rannalta neljäkymmentä vuotta sitten. Hän on hyvillään, että vesi näyttää jälleen yhtä hyvältä kuin alkuvuosina.
”Pikkuisen harmittaa se, että vaikka kaikki mökkiläiset ovat hengessä mukana, vain harva ehtii talkoisiin. Eivätkä ihan kaikki muista maksaa edes jäsenmaksua. Syksyisin puhdistamme yhdessä laskuojaa, mutta kyllä Onni on tehnyt järven eteen kaikkein suurimman työn.”
Pitäisikin saada sellainen laki voimaan, jolla kaikki hyödynsaajat voitaisiin velvoittaa osallistumaan kustannuksiin.
Yhdistys anoi ja sai vuosi sitten Pirkanmaan Ely-keskukselta tuhat euroa järvensä kalkitukseen. Iso-Lehmijärven puskurikyky happosateita vastaan oli hiukan alentunut ja se haluttiin palauttaa entiselle tasolle.
Jos joku innostuu oman järvensä kunnostamisesta, niin yhteys kannattaa ensin ottaa oman alueensa Ely-keskukseen. ”Byrokratiaa piisaa ja vastaukset viipyvät, siihen kannattaa varautua. Ja ovat nämä minunkin ideani ihan vapaasti käytettävissä”, Onni lupaa.
Lisää tietoa järven kunnostushistoriasta löytyy Hämeenkyrön Iso-Lehmijärven suojeluyhdistyksen internetsivuilta https://hakilsy.yhdistysavain.fi/.
