Työpaineet ovat erilaiset. Miten rentoutuu ambulanssin ensihoitaja? Entä säiden armoilla työskentelevä viljelijä? Kuinka voimansa kerää ihmisten ongelmia ratkova sosiaalityöntekijä tai tiukan aikataulun kanssa taiteileva orkesterimuusikko?
Jyväskyläläinen ensihoitaja Juha Hyötyläinen, 40, on juuri palaamassa työkokeilusta ja ammatillisesta kuntoutuslomalta takaisin töihin.
”Väärä selän kiertoliike aiheutti välilevyn pullistuman. Se tiesi parin kuukauden sairauslomaa, jonka jälkeen olin puoli vuotta projektitöissä.”
Aiemmin Juha toimi baarimestarina, mutta puhjennut astma johti uudelleenkoulutukseen. Ensin hän opiskeli lähihoitajaksi, sitten sairaanhoitajaksi. Takana on liki parikymmentä vuotta hoitotason ensihoitajana ambulanssissa. Vuodesta 2011 työpaikkana on ollut Keski-Suomen pelastuslaitos.
”Akuutti hoitotyö on minun juttuni. Ei ole kahta samanlaista työpäivää, ja asiakaskunta vaihtelee vauvasta vaariin. Kiireisimmillään 12 tunnin vuoron aikana voi tulla 8–12 keikkaa.”
Ensihoitajalta vaaditaan paineensietokykyä ja taitoa toimia rauhallisesti kriittisimmissäkin tilanteissa. On tiedettävä paljon, sillä potilaskenttä on laaja.
”Hälytystehtävissä kohtaa elämän koko kirjon syntymästä kuolemaan. On sairauskohtauksia, vammautumisia, onnettomuuksia ja väkivaltatilanteita. Päätöksenteossa ei ole aikaa jahkailla tai panikoida. Varsinkin liikenneonnettomuuksien uhrien auttaminen edellyttää tiukkaa ryhmätyötä, muutoin pakka menee sekaisin.”
Ambulanssissa työskentelee aina kaksi ensihoitajaa tai pelastaja ja ensihoitaja.
”Tapahtumapaikalla tutkimme potilaan ja teemme hoidontarpeen arvioinnin. Tarvittaessa pyydämme lisäyksiköitä paikalle tai soitamme lääkärihelikopteriin tai sairaalan päivystävälle lääkärille saadaksemme hoito-ohjeita.”
Tehtäviä on laidasta laitaan, mutta ensihoitajien vastuulla ovat erityisesti vakavasti loukkaantuneet tai sairastuneet potilaat. Mielen päälle on jäänyt hätätilanne, jossa synnyttäjältä oli luiskahtanut napanuora ulos. Silloin napanuoran verenkierto voi estyä ja lapsen henki vaarantua.
”Hoidin potilasta koko ambulanssimatkan ajan kätilön puhelimessa antamien ohjeiden mukaan. Onneksi kaikki päättyi hyvin. Lapsi syntyi hätäsektiolla, vaikka selviytymisennuste oli huono. Silloin heitimme työparin kanssa ylävitoset. Käsi tärisi raporttia kirjoittaessa.”
Juhan mukaan vaikeimpia paikkoja ovat lasten ja nuorten kuolemat.
”Se menee tunteisiin. Eräänä vuonna yritimme pelastaa kahta perustervettä nuorukaista, jotka olivat menneet yhtäkkiä elottomiksi. Toisen pojan hyväksi ei ollut enää mitään tehtävissä. Elvytys ei tehonnut toisessakaan tapauksessa, vaikka apuun hälytettiin lisää väkeä.”
”Tilanteen jälkeen mieleen tulvahti pelko, että onko omilla lapsillani varmasti kaikki hyvin. Olin juuri eronnut, ja elämä oli kovassa myllerryksessä.”
Tarvittaessa ensihoitajille järjestetään purkutilaisuuksia, joissa he voivat käsitellä rankkoja kokemuksia yhdessä. Jaksamisen kannalta tärkeintä on kuitenkin, että siviilielämä on rauhallista ja tasapainoista.
”Parasta rentoutusta on viettää vapaa-aikaa yhdessä lasten kanssa. Tykkään myös luonnossa liikkumisesta, kalastamisesta ja laskettelusta. Jokaisesta päivästä pitää nauttia täysillä, sillä elämä voi päättyä milloin hyvänsä.”
Muiden ammattilaisten vinkit työstä palautumiseen löydät painetusta syyskuun 2018 Kodin Pellervosta. Tilaajana pääset lukemaan koko lehden myös e-arkistossa www.pellervo-e-lehdet.fi.
