Lapinkankaan kylän naiset avasivat Pienen Joulupuodin 1800-luvun kivinavettaan. Tunnelmaa tullaan hakemaan matkojen takaa.
Kivnavetan entisen maitohuoneen tuoksu on muheva. Hamppulangasta tehtyjen tervatonttujen aromi sekoittuu ovenpielen heinäletin makeaan tuoksuun.
Pienen Joulupuodin vetäjä Johanna Lantto-Salovaara keräsi heinät lähipellolta lämpimänä ja tuulisena heinäkuun päivänä. Vaikka aurinko lämmitti niskaa, hevoset laidunsivat ja linnut visersivät, Johannan mielessä oli joulu. Niin tehokkaasti muutama vuosi sitten kodin pihapiirissä toimintansa aloittanut Pieni Joulupuoti on naisen imuunsa napannut.
Oikeastaan tulevan joulun suunnittelu alkaa Johannan ja hänen puotikumppaneillaan jo tammikuussa, kun edellisen joulun koristeet on kerätty kaappien uumeniin.
Lapinkankaan kylä sijaitsee Oulujokivarressa noin 20 kilometrin päässä Oulun keskustasta. Kumpuilevilla jokisuiston pelloilla laiduntaa hevosia ja karjaa. Vaikka Oulun keskustaan ajaa puolessa tunnissa, maailma jokivarren pikkukylissä on eri. Katuvaloja tai kauppoja ei ole. Johannan ja hänen miehensä Lauri Salovaaran kahta tytärtä odottaa todennäköisesti koulutie noin 40 oppilaan Sanginsuun kyläkoulussa.
Oululainen pariskunta muutti kylään kymmenen vuotta sitten. Muutto tuli suunnittelematta ja yllättäen. Eräänä kesäsunnuntaina Johanna ja Lauri lähtivät katsomaan jokivarressa myynnissä olevaa 1800-luvun alun hirsitaloa. Pariskunta ei etsinyt uutta kotia, eikä varsinkaan taloa maalta, mutta hirsipirtti lumosi heidät.
Edelliset asukkaat olivat tehneet talossa mittavan remontin. Salovaaroille jäi tehtäväksi vain maalata ja sisustaa uusi koti oman maun mukaiseksi.
Enemmän työtä oli pihan jyhkeässä kivinavetassa, joka on rakennettu 1800-luvun lopulla. Navetassa oli viisi karsinaa, joista pariskunta purki kolme. Karsinoita enemmän heillä oli käyttöä varasto- ja työtilalle.
”Kun purimme karsinat, tila valostui. Totesimme, ettemme voi käyttää sitä enää varastona”, Johanna muistelee.
Remontti paljasti kiviseinien suuret ja syvät kaari-ikkunat. Ne olivat niin kauniit, että tilan jättäminen vain varastoksi olisi ollut Johannan mielestä haaskausta. Sen sijaan hän halusi, että muutkin pääsisivät ihastelemaan vanhaa navettaa.
”Naapurimme Lappalaisen Satu ja kälyni Heidi Salovaara tulivat piipahtamaan navetalla. Juttelimme tilasta ja jostakin putkahti ajatus joulupuodista.”
Koko kolmikko tykkää askarrella. Heidi on visualisti. Hän alkoi heti suunnitella, miltä navettaan järjestetty puoti voisi näyttää. Mukaan kysyttiin vielä muutama nainen kylältä. Pian porukka alkoi maalata lavoja ja rekvisiittaa puotia varten.
Sisarukset Saija ja Satu Lappalainen saavat puodista väylän luovuudelleen.
Pienen Joulupuodin tuotteista monet on valmistettu kierrätysmateriaaleista. Uuden elämän antaminen vanhalle oli kaikkien puodin askartelijoiden mieleen. Vanhoista kirjoista tehtiin koristeita, heinäseipäistä tikkaita ja metallihenkareista sydämiä ja tähtiä. Kierrätysmateriaalien joukossa on uusiakin tuotteita, kuten kartongista ja pilleistä taiteltuja massiivia seinäkransseja.
Kun puoti ensimmäisenä vuotena avattiin, pihalta oli navettaan tunnin ajan jono. Kaikki eivät mahtuneet kerralla sisälle.
”Oli yllätys, kuinka hyvin asiakkaat löysivät tänne.
Koko jutun löydät painetusta marraskuun 2018 Kodin Pellervosta. Tilaajana koko lehden voit lukea myös e-arkistossa www.pellervo-e-lehdet.fi.
