Yhteisöllinen ja osuuskuntamuotoinen kerrostaloasuminen innostaa monia. Se on yhdistelmä modernia kaupunkia ja vanhan ajan kylää, vieläpä järkevään hintaan.

Anja Jackobsonia kihelmöi. Asuntohaaveesta saattaa tulla totta jo 3–4 vuoden sisällä. Jackobson ei kuitenkaan unelmoi kalliista luksustalosta tai edes idyllisestä mummonmökistä, vaan yhteisöllisestä kerrostalosta.

”Se olisi kuin entisajan kylä. Siellä asuisi kaikenikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, joilla olisi kytkös toisiinsa ja yhteisiä asioita ja tekemistä. Sosiaaliset suhteet ovat ihmisille tärkein asia elämässä.”

Tavoitteena on rakentaa Lohjan Hiidensalmeen viisikerroksinen talo, jossa olisi 50–60 asuntoa. Lopullinen tonttivaraus on tarkoitus tehdä keväällä 2020, ja hyvässä lykyssä rakentamaan päästäisiin heti Hiidensalmessa kesällä 2021 järjestettävien asuntomessujen jälkeen.

”Talon ylimmässä kerroksessa olisi saunaosasto, josta aukeavat komeat näköalat Lohjanjärvelle. Saunaosaston lisäksi talossa olisi muitakin yhteistiloja esimerkiksi etätöitä ja harrastuksia varten”, Anja Jackobson kuvailee.

Noin puolet asunnoista olisi omistusasuntoja. Toinen puoli taas osuuskunnan omistamia vuokra-asuntoja. Osuuskunnan jäsenet voisivat vuokraa maksamalla kuitenkin lunastaa asunnot 20 vuoden asumisen jälkeen omikseen.

 

Uutta tarvitaan

Lohjan yhteisökortteli-hanke on esimerkki asukaslähtöisestä osuuskuntamuotoisesta ryhmärakentamisesta, jonka uskotaan lähivuosina kasvattavan suosiotaan. Syynä ei ole pelkästään yhteisöllisyys, halu hakeutua samanmielisten seuraan – vaan myös raha.

”Erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla isoissa kaupungeissa ja maakuntakeskuksissa asuntojen hinnat, asumiskulut ja vuokrat ovat karanneet niin korkeiksi, ettei edes keskituloisilla ole aina varaa tarvetta vastaavan asuntoon. On syntynyt tarve luoda uusia asumismuotoja ja rahoitusmalleja, joissa ihmiset voisivat kohtuuhinnalla päästä asuntoon kiinni”, kertoo Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n kehittämispäällikkö Marianne Jauhola.

Kehitteillä on nykylakien ja valtion takauslainoituksen pohjalta kolme erilaista mallia: asukas-, vuokratalo- ja urakoitsijalähtöinen.

ARA:n ylijohtaja Hannu Rossilahti laati ympäristöministeriön toimeksiannosta kaksi vuotta sitten selvityksen yhteisöllisestä osuuskuntamallista. Rossilahden mallissa asunto-osuuskuntien rahoitukseen tarvittaisiin valtion täytetakausta, mutta ei koko määrälle.

Rahalaitokset antaisivat vähintään 30 prosenttia markkinaehtoista lainaa ensisijaisin kiinnitysvakuuksin ilman valtion täytetakausta. Valtion takaama laina olisi toissijainen, ja se olisi enintään 60 prosenttia. Lisäksi kohteisiin tulisi vähintään 10 prosenttia asukkaiden omaa rahoitusta, joka olisi osuuskuntaan liittyvän asukkaan maksama osuuspääoma.

 

Lapsiperheille ja senioreille

Marianne Jauholan mukaan 2000 -luvun uudet, vuokra- ja omistusasumisen välimuotoiset osuuskuntamallit soveltuvat eritoten lapsiperheille ja seniorikansalaisille, mutta ne olisivat periaatteessa kaikkien ulottuvilla. Varsinkin Keski-Euroopassa osuuskuntamallinen asuminen on suosittua.

Eikä se Suomessakaan ole uusi asia. Jo 1920- ja 30-luvuilla osuuskunnat rakennuttivat useita kerrostaloja Helsinkiin. Niiden suosio hiipui muun muassa omistusasumisen edullisen Arava-järjestelmän ansiosta. Asunto-osakeyhtiöistä tuli suosituin asumismuoto. 1970-luvulla osuuskuntia muutettiin asunto-osakeyhtiöiksi ja osakkeet myytiin asukkaille.

Viime vuosikymmeninä kiinnostus sosiaaliseen ja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon on hiipunut.

”Nykytilanne ruokkii hintojen nousua: kunnat myyvät maata rakennuttajille mahdollisimman kalliilla, nämä rakentavat mahdollisimman halvalla ja myyvät asunnot mahdollisimman kalliilla joko kiinteistösijoittajille tai suoraan omistaja-asukkaille”, arvioidaan Hannu Rossilahden selvityksessä.

Hänen mukaansa asunto-osuuskuntien tuottamiseen voisivat mieluusti osallistua myös kunnalliset vuokrataloyhtiöt ja muut rakennuttajat. Mutta asunnot eivät saisi olla ensisijaisesti sijoituskohteita.

Rossilahden selvityksessä ehdotetaan asunto-osuuskunnille jopa omaa lainsäädäntöä, jotta arvonnousun aiheuttamilta spekulaatioilta vältyttäisiin: Jos koko talo tai osuuskunta myytäisiin, voittoa ei saisi jättää osuuskuntaan, vaan se tilitettäisiin puoliksi sille kunnalle, jossa asunnot sijaitsevat ja puoliksi Valtion asuntorahastolle.

Lue koko juttu helmikuun 2018 painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös e-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.

Jaa artikkeli