Sandra Neumanin monipuolinen puutarha Uudessakaarlepyyssä on hurmaava sekoitus vanhanajan miljöötä, moderneja kasviryhmiä ja omavaraisuuden ihannetta.
Pot, pot, pooot! Hildegardin, Maggin, Lisenin ja muiden kanarouvien äänet kohoavat pari oktaavia korkeammiksi ja kovemmiksi, kun Sandra Neuman laskee ne ulkoilemaan. Kukko Josef johdattaa parvensa tilavaan tarhaan punamullalla suditun piharakennuksen kupeeseen.
“Kanojen juttelu kuuluu ehdottomasti kasvimaani äänimaisemaan. Päästän silloin tällöin kanat myös kasvimaalle kastematojahtiin, mutta en anna niiden viipyä siellä kovin pitkään. Muuten ne ehtivät nokkia mullasta aivan liian monta matoa. Kastemadot tekevät tärkeää työtä kasvimaan kasvukunnon hoitajina.”
Sandra muutti miehensä Danielin kanssa keltaiseen puutaloon kahdeksan vuotta sitten. Talo oli jo remontoitu, mutta piha rempallaan. Floristina paikallisessa kukkakaupassa työskentelevän Sandran ajatuksena oli rakentaa puutarha vauhdilla valmiiksi: Talon aurinkoiselle edustalle kohoaisi pieni ja sievä koristetarha sekä humalan varjostama oleskelualue, tonttia halkovan pitkulaisen piharakennuksen takana olisi tilaa kanatarhalle ja rex-kaneille.
Mummolan kasvimaa
Kanat päästetään välillä kyläilemään myös hyötytarhan puolelle, vaikka kuopsutettavaa omassakin tarhassa on riittämiin.
Tontin takaosasta Sandra halusi varata tilaa myös suurelle kasvimaalle. Hänen ihanteenaan olivat lapsuuden muistot isovanhempien kasvirunsaudesta.
“Minusta kunnon keittiötarha on paljon hauskempi ja hyödyllisempi kuin tylsän näköinen tasainen nurmikko! Minua ja Danielia viehättää ajatus omavaraisuudesta.”
Pihan raivaus puutarhaksi oli iso urakka. Sandra ja Daniel kaatoivat kolme suurta salavaa. Niiden juurien poistaminen maasta lapiopelillä oli niin raskasta ja vaivalloista, ettei Sandra voi enää jälkikäteen ymmärtää, kuinka työ lopulta tuli ylipäänsä valmiiksi.
“Puutarhan rakentaminen rauhoittui lastemme Leonin ja Milean syntymien jälkeen. Nyt enimmäkseen nautimme puutarhasta yhdessä. Tuntuu mahtavalta nähdä, kuinka tärkeä puutarha on lapsillekin.”
Työ neuvoo
Nurmikon sijasta koristetarhan pinta-ala on vuosien saatossa peittynyt perennoilla, pikkupuilla ja pensailla. Sandra on valinnut kasvit puhtaasti ulkonäön mukaan. Häntä kiehtovat näyttäviä kukkia enemmän erilaiset lehtimuodot ja -värit, kuten purppuraheisiangervojen tummanpuhuva olemus ja kuunliljojen hienot sävyt. Liuskavaleangervojen lehdet ovat puhjetessaan punaruskeat. Ne vihertyvät vähitellen.
Modernien lajien kanssa kasvaa myös muutama historiallinen kasvi. Keltakukkainen tarha-alpi on Uudenkaarlepyyn vanhoille puutarhoille tyypillinen perinneperenna, vanhan päivänliljalajikkeen kukat taas tuoksuvat ihanalle kukkaisparfyymille toisin kuin uudempien jalosteiden.
Vapaamuotoisesti polveilevia kasviryhmiä rajaavat rouheat kivireunukset. Kulkureittejä peittävät kivilaatat sekä jalan alla mukavasti rapiseva sora.
“Intohimoni on sekoittaa hyvinkin erilaisia kasveja kauniiksi kokonaisuudeksi, oli se sitten puutarhassa tai kukkakimpussa. Voin viettää kasvien parissa huomaamattani tuntikausia. Palaan usein pihatöihin, kun lapset jo nukkuvat. Kitken rauhassa, kerään satoa tai siirrän kasveja. Yksi työ johtaa usein toiseen. Kun yhden kasvin istuttaa uuteen paikkaan, huomaa, että muitakin pitää siirtää.”
Siilinpolkua pitkin
Helppohoitoisten jättipoimulehtien ja tähtiputkien välistä kulkee kapea siilinpolku.
Koristekasvien sekaan Sandra on sujauttanut myös hyötykasveja. Milea napsii suuhunsa makeat hunajamarjat marjasinikuusamasta. Lapset käyvät pensasmustikkapuskat läpi monta kertaa päivässä marjojen toivossa. Onneksi niiden satokausi kestää heinäkuusta pitkälle syksyyn. Karhunvatukoiden kypsymistä Leon ja Milea saavat odottaa kesän loppuun asti.
“Milea melkein vihastui, kun raivasin taannoin perennojen alta liiaksi levinneet mansikat. Korvaukseksi olen istuttanut lisää mansikantaimia ja vadelmia kasvimaalle.”
Lasten iloksi Sandra on rakentanut kasvistoihin kapeita siilinpolkuja, joita pitkin pääsee seikkailemaan viidakossa kasveja tallaamatta. Iltahämärän aikaan polkuja pitkin kulkevat oikeat siilit, jotka saapuvat ruokailemaan kissanruoalla täytetylle astialle. Syksyn lehdet saavat jäädä maahan, jotta piikkipalloilla olisi puutarhassa mahdollisimman mukavia piilo- ja talvehtimispaikkoja.
Hyvää syötävää
Ajuruohomättään keskellä kasvaa rungollinen punaherukkapensas.
Oman sadon saaminen on Sandralle ainakin yhtä tärkeää kuin viihtyisä koristetarha. Takapihan puulavoissa ja kahdessa muovihuoneessa kasvaa papuja, yrttejä, munakoisoja, kurpitsoja, tomaatteja, punajuurikkaita, nauriita ja sipuleita.
Lehtikaalin säilömiseen Sandra on kehittänyt ajanpuutteen vuoksi näppärän niksin. Hän poistaa lehtikaaleista vain sitkeät lehtiruodit ja pakastaa lehdet kokonaisina muovipussissa. Jos pakastimeen tulee ahdasta, jäätyneet lehdet murtuvat kevyesti puristelemalla pieniksi palasiksi, jolloin ne vievät vähemmän tilaa.
Koko perheen suosikkeja ovat herkullisiksi pullistuneet herneet ja makean rapeat kyssäkaalit. Niiden sato hupenee tuoreeltaan, usein suoraan kasvimaalla.
“Vihannesten viljely on niin palkitsevaa. Ajattele, että yhdestä syksyllä istutetusta valkosipulin kynnestä kasvaa seuraavan kesän aikana kokonainen valkosipuli. Kesäkurpitsan ensimmäisten hedelmien kypsyminen tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta sitten kun satoaika kunnolla alkaa, niitä vain tulee ja tulee. Pitää kerätä reseptejä, etteivät lapset kyllästy jokapäiväiseen kesäkurpitsaruokaan.”
