Vanhan pohjalaistalon pihamaa on juhannuksen tienoilla täydessä kukassaan. Se tarjoaa asukkailleen silmäniloa, ruokaa ja rohtoja.
Perhe tarvitsi tilaa neljälle jackrusselinterrierille ja emännän luonnonmukaiselle puutarhaharrastukselle. Sanna-Mari ja Petri Ollila etsivät kauan taloa läheltä Vaasan kaupunkia ja työpaikkoja, mutta sivussa keskustan hälinästä. Viimein tärppäsi. Unelmien paikka löytyi hiljaisen kylätien varrella sijaitsevalta maatilalta Mustasaaren maalaismaisemista. Tila oli viime vuodet palvellut kesämökkinä.
Kesämökkiläisiä on puolestaan kiittäminen talon hyvästä kunnosta, sillä yli 100-vuotiasta taloa oli pidetty kunnossa ja remontoitu taitavasti.
”Ihastuimme tähän paikkaan ensi näkemältä, sillä talo oli talviasuttava, tontti tilava ja rakennuksia ympäröi ihana peltomaisema. Vanhan hirsitalon pihanurmikkoa oli leikattu, mutta muuten paikat kasvoivat lähinnä mesiangervoa ja raitaa”, Sanna-Mari kertoo.
Niinpä perhe muutti uuteen kotiinsa vuonna 2015.
Vähän myöhemmin he ostivat myös naapuritontin, joten nyt tilaa on yhteensä 6 000 neliömetriä. Vähitellen pihasta on kehittynyt kukkiva ja satoisa puutarha, jossa istutetut kasvit ja luonnonlajit kasvavat rinnakkain.
Päärakennus on vuodelta 1910, ja tilan peltoja viljeltiin aina 1970-luvulle saakka. Vaikka tonttimaa on savimoreenia, kun usein tällä seudulla, maanviljelys ja karjanlannan käyttö ovat tehneet sen viljavaksi. Kesämökkivuodet pihaa oli hoidettu kevyellä kädellä, joten luonnonkasvit ovat saaneet lisääntyä rauhassa.
”Kiviä rannikkoseudulla on kyllä hirveästi. Aina, kun lapion iskee maahan, se kilahtaa ennemmin tai myöhemmin kiveen”, Sanna-Mari naurahtaa.
Kasvuvyöhykkeiden rajalla
Tontin eri osat poikkeavat ilmastollisesti toisistaan. Sanna-Marin mukaan keskellä tonttia kulkee vyöhykeraja. Naapurista ostettu uudempi alue on kasvuoloiltaan III-vyöhykettä ja vanhan tilan puoli IV-vyöhykettä.
”Otan pienilmaston huomioon, kun suunnittelen istutuksia. Se vaikuttaa kaikkeen, mutta ennen kaikkea puuvartisten kasvien istutuspaikkoihin. Yrttitarhan perustin uuden tontin lämpöön, ja kasvihuone sijoitettiin suojaamaan vanhaa puolta tuulilta, jotka täällä ovat ankaria.”
Lyhyessä ajassa on saatu paljon aikaiseksi, vaikka puutarhan rakentajat eivät tarkoituksella kiirehdi. Ensin piti raivata piharakennuksia sekä tutustua taloon ja tonttiin.
”Varastossa oli varsin hyödyllisiä kapineita. Sen sijaan pihalla ei ollut edes raparperia. Aloin pikkuhiljaa istuttaa tänne perinneperennoja ja yrttejä, puita ja pensaitakin.”
Hidasta elämää
Sanna-Mari hoitaa rennosti puutarhaansa, jossa luonto ja puutarha lyövät kättä. Jos työ jää yhtenä kesänä kesken, sitä voi seuraavan jatkaa.
”Ylellisyyttä on jo se, että on oma piha, jossa voi oleskella ja josta voi kerätä myös satoa pöytään. Säntilliset kukkapenkit eivät ole meille tärkeää, vaan paikan luonto, ympäristö ja maisema.”
Sanna-Marin tyyli on rönsyilevää, eivätkä paikat saa olla liian siistit. Ihanne on englantilainen Cottage Garden -tyylinen puutarha. Niinpä esimerkiksi kukkapenkkien kaarevat reunat ajellaan esiin mutkattomasti ruohonleikkurilla.
Kun tekee, monet ideat tapaavat jalostua alkuperäistä paremmiksi. Ja kun jokin paikka uhkaa valmistua, Sanna-Marin ajatukset harhailevat jo tulevissa projekteissa.
Paikat saavat välillä rehottaa villeinä. Rikkaruohot ovat oikeastaan villivihanneksia ja luonnonkasveja, joista ilahtuvat myös pölyttäjät.
”Teen niistä ruokaa ja rohtoja. On iso asia, että ainekset voi kerätä puhtaasti ja omalta pihalta. Horsmaa latvon monta kertaa kesässä, jotta versoista tulee uutta kasvua. Nokkosesta suunnittelen tekeväni lankaa; kehräämään olen jo opetellut.”
Aina ei tarvitse onnistua
Petri Ollila on itse opiskellut rakentaja, myös puutarhassa. Kasvihuoneen lasit hankittiin kolmesta eri paikasta, joten jokainen seinä on omanlaisensa. Rakennelma sijoitettiin valoisalle paikalle, jotta kasvuolot ovat siellä hyvät ja rakennus voi antaa suojaa puutarhalle. 15 neliömetrin lasitetussa tilassa kasvavat aluksi tomaatit, paprikat ja salaatit.
Aika talossa on syventänyt Sanna-Marin yhteyttä maahan ja kasveihin. Onnistuminen ei koskaan ole varmaa, mikä tekee harrastuksesta Sanna-Marin mielestä erityisen kiehtovan.
”Keväällä kylväessäni ja istuttaessani haaveilen lopputuloksesta. Juhannuksen jälkeen pysähdyn katselemaan kätteni töitä ja luonnon kauneutta. Loppukesällä herään eloon, ja uudet suunnitelmat odottavat.”
5 suosikkiyrttiä
1. Mäkikuisma kasvaa tienvierustoilla ja sen lehdistä valmistettua uutetta on vanhastaan käytetty muun muassa haavojen ja palovammojen hoitoon sekä unettomuuden ja masennuksen lieventämiseen.
2. Nokkonen rehottaa ravinteikkaissa ja valoisissa paikoissa. Se on pölyttävien perhosten tärkeä ravintokasvi, ja puutarhuri korjaa siitä lehtisatoa kasvien lannoittamiseen ja tuholaistorjuntaan.
3. Maitohorsma kasvaa lähes missä vain. Kasvin lehdissä on paljon C-vitamiinia, ja niitä voi nauttia salaateissa. Nuoria versoja käytetään parsan tapaan.
4. Vuohenputki on sitkeä rikkaruoho mutta myös villivihannes. Keskiajalla sitä käytettiin myös lääkintään, mutta nykyisin nuoret lehdet käyvät salaattiin. Puutarhassa lajia torjutaan kitkemällä ahkerasti.
5. Voikukan lehtisato sopii myös salaattien aineksiksi. Mitä rehevämpi kasvupaikka, sitä miedompi maku. Voikukan leviämistä voi rajoittaa leikkaamalla kasvusto ennen kukintaa tai ennen siementen muodostumista.