Rakkaus voi syttyä salamana tai hiipiä sydämeen vanhemmallakin iällä. Anna vahvalle tunteelle mahdollisuus ja unohda menneisyyden taakat.

Helsinkiläinen Elisabeth Falck, 57, löysi uuden rakkauden keskellä vaikeaa ja surullista elämänvaihetta.

”Avioeron jälkeen tunsin suunnatonta haurautta. Sitten kuoli äitini. Samassa haaksirikossa mursin pahasti olkapääni, mikä symboloi osuvasti särkymistäni. Siinä tilanteessa en voinut kuvitellakaan, mitä tulevaisuus minulle tarjoaa.”

Ennen eroa hän oli ystävystynyt kollegansa kanssa, joka oli tuttu jo opiskeluajoilta. Ystävyys leimahti palavaksi rakkaudeksi, kun molemmat olivat vapaita aloittamaan uuden suhteen.

”Päällimmäisenä oli tunne, että jos ohitan tämän ihmisen, niin menetän jotain tosi tärkeää”, Elisabeth kertoo.

”Mutta oli myös pelkoa ja epävarmuutta. Mielessä pyöri, kestääkö toinen minua semmoisena kuin olen, rikkinäisenä ja haavoittuvana.”

Seurustelun alkaessa Elisabeth kävi psykoterapiassa.

”Se oli rankka mutta tarpeellinen vaihe elämässä. Keski-iässä selvittämättömät traumat nousevat usein pintaan vaatimaan työstämistä, ja minun kohdallani se tapahtui ennen avioeroa. Uskon, että ilman pysähtymistä en olisi kyennyt kypsään ja tasapainoiseen suhteeseen.”

Ensimmäinen vuosi osoitti, että myös henkilökohtaiset haavoittumiset yhdistivät rakastavaisia vahvasti.

”On tärkeää jakaa omaa historiaansa. Jos molemmilla on esimerkiksi samanlaisia lapsuuden kokemuksia hylätyksi tulemisesta, toisen hyväksyntä ja rakkaus voivat korjata niitä. Käsittelemättöminä traumat sen sijaan kääntyvät helposti taakaksi.”

Tammikuussa ilmestyneessä kirjassaan Uusi suhde – Rakkaus kypsässä iässä Elisabeth Falck ja Paula Ruotsalainen kannustavat vanhempaan ikään ehtineitä uskaltamaan; aikuinen rakkaus voi yllättää, kun antaa sille mahdollisuuden.

Ystävinä he ovat jakaneet keski-iässä rakastumisen ilon ja uusien parisuhteiden eri vaiheet. Lisäksi molemmat ovat toimineet vuosikymmeniä parisuhdeterapeutteina.

 

Tauko ennen uutta alkua

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän rakastuminen merkitsee, on kirjailija Merete Mazzarella sanonut.

Siihen uskovat myös kirjan kirjoittajat. Tilastotkin kertovat, että moni keski-iän paremmalla puolella oleva rakastuu ja löytää uuden kumppanin yli viisikymppisenä.

”Meillä on lupa toivoa, haaveilla ja miettiä, miten käytämme jäljellä olevan ainutkertaisen aikamme”, Elisabeth tiivistää.

”Tässä iässä voimme tuntea olevamme monella tavalla vahvoja ja vapaita. Siksi on tärkeää, ettemme ripustaudu menneisyyden taakkoihin, vaan uskallamme olla avoimia sille, mitä elämällä on tarjottavanaan.”

Eron jälkeen moni lähteekin vauhdilla etsimään uutta kumppania. Ennen sitä olisi kuitenkin hyvä pysähtyä hetkeksi itsensä äärelle. Elisabeth puhuu kenraalitauosta. Orkesterimusiikissa se tarkoittaa pidempää taukoa, jossa kaikki soittimet ovat hiljaa.

”Se on erosta tai leskeytymisen shokista toipumisen aikaa. Mielen hiljentyessä on mahdollisuus tunnistaa, mitä oikeasti haluaa ja mitä ei. Millaiseen suhteeseen on valmis ja millaiseen ei enää lähde.”

Malttamattomuutta saattaa selittää yksinäisyyden pelko.

”Jos yksinäisyys ahdistaa, voi olla riski takertua uuteen suhteeseen ilman, että on rakastunut tai psyykkisesti siihen valmis. Tämän takia olisi viisasta tutustua ensin omaan itseen uudessa elämäntilanteessa.”

 

Riski kannattaa ottaa

Aikuinen nuori rakkaus on erilaista. Ikä tuo yhdessäoloon viisautta ja joustavuutta. Monet virheet on jo tehty, eikä enää tarvitse hötkyillä.

”Elämänkokemus lisää usein armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Nuoruuden kasvuprosessit ovat takana, on hakattu välillä päätä seinään ja katsottu itseä tiiviisti peiliin”, Elisabeth kuvailee.

Rakastuminen kuitenkin pelottaa, koska se sisältää aina riskin. Uskallanko ja haluanko vielä heittäytyä täysillä johonkin uuteen ja tuntemattomaan, vaikka takuita onnistumisesta ei anneta?

Pettymykset aiemmissa suhteissa voivat Elisabethin mukaan olla iso kynnys. Itsesuojeluvaisto pistää perääntymään, vaikka toinen olisi kuinka ihana.

”Joskus esteeksi nousee oma epävarmuus. Molemmat saattavat pohtia mielessään, miten mahtaa käydä, kun toinen tutustuu minuun oikeasti. Ei enää niin nuoren kehon paljastaminen uudelle ihmisille voi myös jännittää ja jopa pelottaa.”

Elisabeth kannustaa puhumaan omista epävarmuuksista, sillä useimmiten molemmilla on samanlaisia tuntemuksia.

”Avoimuus luo luottamusta, jos tulee turvallisesti vastaanotetuksi suhteeseen. Rakentuva luottamus taas luo vakaata pohjaa avoimuudelle.”

Kun yhteistä matkaa on taitettu jonkin aikaa, alkuvaiheen kysymykset nousevat jälleen pohdittaviksi. Olenko valmis hyväksymään toisen koko elämän historian: lapset, eksät, ystävät, tehdyt virheet, sairaudet ja traumat? Onko syntynyt luottamus siihen, että pysymme toistemme rinnalla?

Yksi uusien alkujen vihollinen on katkeruus, joka myrkyttää mieltä ja sitoo menneeseen.

”Anteeksianto kipeille tapahtumille ja meitä loukanneille ihmisille avaa tietä uuden rakkauden mahdollisuudelle.”

 

Erillisyyttä ja läheisyyttä

Uusi kumppani tuo mukanaan oman maailmansa ja avaa ovia johonkin ihan toisenlaiseen. Parhaimmillaan suhde tarjoaa molemmille mahdollisuuden tulla enemmän omaksi itsekseen.

”Rakastettu on kuin peili, joka näyttää itsessä aiemmin piilossa olleita tai aivan uusia puolia”, Elisabeth vertaa.

”Entinen puoliso ei ole ehkä ymmärtänyt huumoria ja hassuttelua, kun taas uusi kumppani rakastaa juuri sitä luonteenpiirrettä ja alkaa kasvattaa sitä hyvällä tavalla.”

Keskeneräisyys on osa elämää ja myös uutta parisuhdetta. Vanhemmiten kykenee hyväksymään sen, että monet asiat eivät tule eheäksi koskaan.

Omat henkilökohtaiset haavoittumiset voivat kuitenkin herättää häpeää. Ehkä uusi kumppani ei hyväksykään näitä säröjäni, jos kerron niistä hänelle?

”Tässä tilanteessa kannattaa vaikenemisen sijasta pyytää rakastetulta rohkeasti apua. Jos esimerkiksi töissä on ollut poikkeuksellisen raskasta, voi pyytää toiselta, että hän jaksaisi kuunnella tai että tehtäisiin yhdessä stressiä helpottavia yhteisiä juttuja tai harrastuksia.”

Tärkeää on myös tasapaino erillisyyden ja läheisyyden välillä. Molempia tarvitaan.

”Ilman riittävää erillisyyttä suhteesta loppuu happi. Ilman läheisyyden lämpöä suhde muuttuu helposti kämppäkaveruudeksi.”

Kirjassa korostetaan, ettei erillisyys tarkoita etäisyyttä. Se on aikuista itsenäisyyttä, jossa kumpikin on vastuussa omasta käyttäytymisestään ja omista valinnoistaan.

 

Rakkaus on lahja

Keski-ikäisenä uuteen rakkauteen liittyy usein vahva kiitollisuus. Moni on ehtinyt epäillä, voisiko enää kohdata ketään sellaista, jonka kanssa haluaisi jakaa elämänsä.

”Rakkauden löytyminen tuntui suurelta lahjalta, joka on minulle vielä suotu. Jokainen päivä yhdessä on ilon aihe”, Elisabeth kertoo.

Elettyä elämää on takana enemmän kuin edessä. Se auttaa aikuista nuorta paria elämään hetkessä. Ei tarvitse kurkottaa liikaa tulevaisuuteen ja yrittää hallita sitä.

”Tietoisuus elämän rajallisuudesta riisuu rakkaussuhteen kaikesta turhasta. Se tarkoittaa muun muassa erilaisuuden sietämistä: toinen tekee asiat omalla tavallaan, ja se on ihan okei. Emme myöskään halua tuhlata aikaa turhanpäiväiseen riitelyyn ja asioiden vatvomiseen.”

Ajan äärettömyydessä yhteinen matka kestää vain hetken, mutta parhaimmillaan se tuntuu pieneltä ikuisuudelta. 

Jaa artikkeli