Saku Koivisto ja hänen koiransa Jekku seilaavat Saimaalla lähes puolet vuodesta. Jekku taitaa veneilyn monet metkut.
Katamaraani lipuu verkkaisesti eteenpäin. Kesäpäivä on kuuma, mutta vieno ilmavirta viilentää mukavasti. Bordercollie Jekku käyskentelee kannella, pysähtyy ja suuntaa kuonon kohti tuulenvirettä. Ruorin takaa löytyy isäntä Saku Koivisto.
”Saimaalla purjehtiminen on levollista. Pitkälläkin järvenselällä pääsee tarvittaessa saarien suojaan, sillä niitä on aina tuolla sivuilla.”
Sakulla on takanaan kymmenien vuosien veneilyhistoria myös merellä, mutta kuusivuotias Jekku on kuin syntynyt kauniille Saimaalle.
”Aloitimme veneilyn toden teolla samoin tein, sillä otin kahdeksanviikkoisen pennun heti vesille. Olemme vaimoni Sirpan kanssa veneilemässä lähes puolet vuodesta, joten Jekun totuttelu purjehtimiseen alkoi ihan pikkupentuna.”
Saku tiesi jo lemmikin ottaessaan, että veneilevä koira kaipaa tekemistä. Eihän sitä jouten malta olla, ainakaan jos on syntyjään tarmokas paimen.
”Kaikki energia on paras purkaa luvallisiin hommiin. Mutta Jekun tarmo ja innokkuus erilaisiin tehtäviin on hämmästyttänyt minut.”
Homma hoituu, ei tarvita kuin pyyntö: ”Tuo Jekku köysi!”
Aamuvirkku kaveri
Aamuisin, kun satamassa on vielä hiljaista ja korviin kantautuu vain laineiden lempeä liplatus, tuntuu aika hidastuvan. Mutta ei Jekun mielestä. Ahkera kaveri alkaa jo varhain kuulostella sängyn vieressä olisiko isäntä hereillä.
”Voin melkein tarkistaa kellon, kun kuulen hiljaisen röhkäisyn.”
Jos Saku ei malta nousta sängystä, kuuluu vähän kovempi röhkäys. Jos mitään ei tapahdu, kolmas röhkäisy on jo selvästi merkittävämpi.
”Sanoiksi käännettynä se varmasti kuuluisi, että yritäpäs herätä saakeli, kello on jo seitsemän”, sanoo Saku nauraen.
Luvan saatuaan hyppää Jekku viereen, lipaisee pusun ja on maailman parhain kaveri.
Pyjama vaihtuu päiväpukuun sujuvasti, kun apulainen pyynnöstä vetää hihansuista. Sitten housunlahkeista. Sujuvasti Saku saa myös sukat ja tohvelit viereensä.
”Työmoraali on hyvä. Vaikka mamma jo kutsuisi Jekkua, eivät aamutoimet jää koskaan kesken.”
Liian viisas koiraksi
Saimaalla on helppo viihtyä pitkään, sillä upeita paikkoja löytyy vaikka kuinka paljon. Rantautua voi retki- tai luonnonsatamiin. Paljon on myös palvelu- ja vierassatamia.
”Täällä pääsee mukavasti pitkillekin reissuille. Veneseurojen saunoja ja laitureita saa käyttää ristiin. Merellä ei ole sellaista käytäntöä. Saimaalla on myös tilaa. Jos merelle menee kesä-heinäkuussa, joutuu varaamaan paikat etukäteen. Täällä ei koskaan tarvitse seilata kellon mukaan.”
Jos Sakun tekee mieli loikoilla mukavasti kannella, ei hänen tarvitse kuin mainita: ”Tuo Jekku tyyny”, niin kohta homma on hoidettu. Virvokkeiden tarjoileminen onnistuu myös, sillä pätevä laivakoira osaa hakea kaapista tölkin, ja sulkea oven perässään.
”Jos oven sulkeminen unohtuu, huikkaan vain, että ovi jäi auki. Silloin lähtee Jekku viivana takaisin ja oikein pamauttaa oven kiinni. En voi kuin ihmetellä kuinka ison sanamäärän tämä kaveri ymmärtää. Tuttu eläinlääkäri sanoikin, että minulla on ihan liian viisas koira.”
Temppuja on ehtinyt kertyä jo niin paljon, että niitä riittää videoitaviksi. Ne ovat pieniä tarinoita lähinnä omaksi iloksi, mutta voi niillä joskus hauskuttaa myös ystäviä.
Joskus Jekku toimittaa jonkin oman askareen kesken tehtävän. Sakua se lähinnä naurattaa, sillä Jekku muistaa aina palata annettuun hommaan.
Koiran oma pöytä
Jos Saimaalta jotakin saisi toivoa, Sakun mieleen olisivat vähän kovemmat tuulet. Lokikirjan mukaan kauden liikkumiseen on käytetty purjeita vähän yli 80 prosenttia.
”Aurinkopaneelit tuottavat sähköä niin, että vasta syksyllä turvaudun harvakseltaan valtakunnan sähköverkkoon akkuja lataamaan.”
Jekku sen sijaan lataa oman akkunsa loikoilemalla makeasti kannella. Toinen korva on kuitenkin koko ajan kuulolla.
”Koska bordercolliella riittää energiaa, olen johdonmukaisella kasvatuksella ruokkinut rauhoittumisen taitoa. Me emme yhdessä lähde tekemään mitään hosuen. Kun Jekku on rauhallinen, on palkintona mieleinen homma.”
Katamaraanin takaosasta löytyy laivakoiran oma pöytä. Saku pyytää Jekun hyppäämään pöydälle, jos haluaa tämän odottavan. Se on merkki, että nyt olisi oltava maltillisesti.
”Kerran Jekku pääsi mukaan ravintolaan. Kaikki sujui hyvin, kunnes tarjoilija sanoi, että tässä on teidän pöytä. Samassa hyppäsi Jekku pöydälle.”
Saku oli hetken nolona.
”Oli siinä vähän tilannekomiikkaa. Tokaisin leikilläni, että tarjoilija, tämä oli ihan teidän oma vikanne. Lausuitte koiralleni juuri komennon, jonka se heti toteutti.”
Aina valppaan bordercollien mielipuuhaa on kiertää venettä ympäri ja tarkkailla mitä ympäristössä tapahtuu.
Hyvää tuulta
Kun katamaraani on satamassa, on elo hyvin sosiaalista. Laiturissa tullaan usein tutuiksi. Saarimökille saattaa saada saunakutsun.
”Täällä ihmiset juttelevat toisilleen paljon. Henki on mukava. Jos on ahtaampaa, niin aina tiivistetään, jotta kaikille riittää tilaa. Saimaalla kaikille vastaantulijoille moikataan, oli kyseessä moottori- tai purjevene.”
Hyväntuulisuutta on mukava levittää. Joskus Saku rantautuu kumiveneellä kaksin Jekun kanssa. Ihan vain huvin vuoksi. Kun isäntä soutaa rantaan, hän heittää kiinnitysköyden apurilleen. Huikkaus: ”Hoida homma!” saa Jekun vetämään kumiveneen reippaasti maihin. Se herättää usein hilpeyttä. Kerran Saku on saanut muutaman koulutuspyynnönkin.
”Olin laiturilla ja Jekku veti löysät pois köydestä, jotta sain lisää kiinnitysköyttä. Silloin minulta kysyttiin kouluttaisinko muitakin koiria. Mutta meillä on Jekun kanssa ainakin toistaiseksi ihan omat juttumme.”
Ohi lipuva tukkakoskelon poikue kiinnosti myös Jekkua, mutta se malttoi pysyä kohteliaasti aloillaan.
Työ sujuu leikiten
Järvellä seilatessa paimenkoira kiertää mieluusti ympäri katamaraania. Jekku on silmä tarkkana ja kuono kohti seikkailua. Yksikään ohikulkeva moottorivene ei jää huomaamatta. Jos lokki keksii laskeutua kannelle, se saa äkkilähdön.
Alusta saakka Saku on miettinyt mitä kaikkea koiran kanssa voi yhdessä tehdä. Kun vähän miettii ja katselee, on monia hommia, joihin nelijalkainen kaveri voi osallistua, kun sille annetaan mahdollisuus.
”Pohdin yhteiset metkut aina koiran näkövinkkelistä. Työt sujuvat leikiten, kun Jekulla on hauskaa, ja ilohan on tarttuvaa. Joskus mieleisestä hommasta saa bonuksena palkinnon, vaikkapa lihapullan.”
Jekku tuo isännälleen mieluusti köysiä. Huikkaus: ”Mene tarkistamaan kiinnitykset”, saa paimenkoiran liikkeelle. Joka kulmassa on vedettävä köydestä. ”Vedä kunnolla, onko kiinni?” Kysymys saa aikaan entistä rivakamman vedon.
Jotta ahkeralle kaverille riittää puuhaa, Saku piilottelee joskus tavaroita. Hajutyöskentely on koirien mieleen.
”Sanon, että nyt on avaimet pudonneet. Menepäs etsimään. Ja Jekkuhan menee.”
Jekku nauttii rantaelämästä. Mielihommaa on kaivella vesirajassa ja leikkiä veden kanssa.
Lujaa ystävyyttä
Vakiorannalla Jekku on tuttu lasten leikkikaverina. Paimenkoira viihtyy mukana leikeissä ja huomaa nopeasti kenestä saa kaverin. Tänä kesänä taisi löytyä myös sydänystävä.
”Jekku tuli tutuksi rannalla erään pikkutytön kanssa. Kaverukset ovat keksineet, että voivat hakea toisiaan leikkiin veneiltä. Kun Jekku lähtee hakemaan ystäväänsä, se ottaa lelun mukaan ja käy veneen viereen odottelemaan. Kun kaveri tulee, lähtee kaksikko rannalle. Molemmat tietävät, että laiturilla ei sovi leikkiä. Ystävyyttä on hauska seurata.”
Veneily on paimenkoiran mieleen varmasti myös siksi, ettei vesillä juuri tarvitse viettää aikaa yksin. Silloin harvoin kun Jekku jää kannelle itsekseen, se heiluttelee häntää ja tervehtii ohikulkijoita.
”Jekun riemu on tarttuvaa. Kun yhdessä lähdemme rannalle ja maihin lenkille, voin aina todeta, että koira on ihmisen paras kaveri.”
Sakulla ja Jekulla on muutamia erityisen mieluisia maisemapaikkoja, joissa he yhdessä ihailevat ympäröivää luontoa. Ne ovat lumoavia hetkiä.
”Kun istahdan puupöllille, Jekku asettuu viereeni nojaamaan ja lipaisee pusun poskelle. Katselemme yhdessä edessämme avautuvaa kaunista maisemaa, silloin mielen valtaa vahva yhteyden tunne. Sellainen, joka herkistää mielen.”
