Kuulluksi tuleminen on supertärkeää. Sen ansiosta tunnemme itsemme arvostetuiksi ja hyväksytyiksi ja saamme voimaa viedä elämää parempaan suuntaan.
Pirita toimii usein ystäviensä ja muidenkin ihmisten olkapäänä. Hänestä kuunteleminen on vaikea taito, jota on hyvä harjoitella.
”Jos olen kiinnostunut toisesta ihmisestä, haluan kuunnella häntä ja keskittyä siihen, mitä hän sanoo. Kuuntelemalla oppii ymmärtämään muita ihmisiä ja heidän maailmaansa, sillä se on tärkein reitti toisen luo.”
”Kun ihmistä kuunnellaan, hän tulee pala palalta kokonaisemmaksi”, sanoo työnohjaaja, tunne- ja vuorovaikutustaitojen kouluttaja Ulla Klemola. Aivan kuten kaltoin kohdeltu Ninni-tyttökin saa itsetuntonsa takaisin ja muuttuu hiljalleen näkyväksi Muumiperheen hellässä huomassa Tove Janssonin novellissa Kertomus näkymättömästä lapsesta.
Klemolan mukaan hyväksi kuuntelijaksi oppii harjoittelemalla – kuuntelemalla sekä toisia että omaa sisintään. Itselleen kannattaa säännöllisesti varata rauhallinen ja kiireetön hetki: istua alas tekemättä mitään, kävellä metsässä tai kirjoittaa päiväkirjaa.
”Kosketus omiin tunteisiin, kipukohtiin ja toiveisiin avaa tietä empatialle ja toisen kohtaamiselle.”
Anna toiselle tilaa puhua
Olemme kaikki hieman erilaisia kuuntelijoita. Osa tekee paljon kysymyksiä, jotkut toistavat kertojan sanoja ja kolmas on vaiti. Piritan mielestä yksi hyvän kuuntelijan piirre voisi olla se, että malttaa jättää itsensä hetkeksi sivuun.
”Silloin pystyy sukeltamaan toisen tarinaan eikä koko ajan mieti, että mihin väliin minä saan oman asiani kertoa. Tämä vaatii kärsivällisyyttä, eikä tietenkään aina onnistu. Ei edes ammattilaiselta, saati sitten ystävien kesken. Onneksi tätä voi tavoitella, eli harjoittelusta on apua.”
Ensimmäiseksi on suljettava oma suu, sillä hiljaisuus antaa toiselle tilaa puhua. On maltettava jättää kaikki muu puuhastelu, kuten puhelimen räplääminen tai telkkarin katselu, ja suunnattava huomio siihen, mitä toisella on mielen päällä.
”Kuunteleminen on tapa osoittaa myötätuntoa. Olennaista on saada toinen tuntemaan, että olet läsnä ja hänen asiansa äärellä”, Klemola sanoo.
Silmiin katsominen, nyökyttely, sanalliset äännähdykset ja toisen puoleen kääntyminen ovat rohkaisevia eleitä, jotka kannustavat puhumaan. Joissakin tilanteissa omia asioita on helpompi jakaa rinnakkain kävelylenkillä, saunassa tai vaikkapa tuleen tuijotellessa.
Klemolan mukaan hyvä kuuntelija varoo tempautumasta omien ajatustensa vietäväksi ja keskittyy toiseen ihmiseen.
”Tämä voi olla usein vaikeaa, varsinkin jos asia herättää itsessä paljon ajatuksia.”
Älä tyrkytä ratkaisuja
Kuuntelemisen taitoon kuuluu kyky antaa toiselle rauha kertoa sanottavansa niin kuin hän haluaa sen ilmaista.
”On tärkeää asettua toisen ihmisen asemaan ja pyrkiä näkemään asiaa tämän silmin. Hyvä kuuntelija ei esimerkiksi lähde johdattelemaan keskustelua itseä kiinnostavaan suuntaan, koska silloin hän nappaa puhujalta ’pallon’ itselleen ja keskustelu saattaa luiskahtaa puhujan kannalta väärille urille.”
Neuvojen antamista kannattaa välttää, vaikka se tuntuisikin luonnolliselta keinolta ratkoa toisen ongelmia. Useimmiten kertoja ei kaipaa valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja vaan haluaa vain tulla kuulluksi.
”Itselle toimivat ratkaisut eivät välttämättä sovi kaikille. On maltettava kuunnella rauhassa, mitä toisella on sanottavanaan, sillä huolen ydin tai asian eri puolet voivat paljastua vasta puhuessa.”
Klemolan mukaan hyvä kuuntelija kestää puhujan taukoja ja hajanaisia lauseen pätkiä. Hän ei tyrkytä sanoja toiselle, kun tämä ei tunnu pääsevän tarpeeksi nopeasti eteenpäin.
”Kun puhuja saa edetä omassa tahdissaan, hän pääsee vähitellen asian ytimeen. Se auttaa häntä näkemään tilanteen uudessa valossa ja jopa ratkaisemaan ongelman.”
Vältä kysymysten tulvaa
Hyvä kuuntelija ei kysele koko ajan.
”Jos kuuntelija alkaa vetää keskustelua runsailla kysymyksillä, ollaan hyvin pian kuulustelua tai haastattelua muistuttavassa tilanteessa. Silloin kuuntelija on alkanut hallita ja saattaa mielessään laatia mallin asioiden kulusta.”
Klemola haluaa muistuttaa, että puhuja on aina ajatustensa ja elämänsä asiantuntija. Mikäli kuuntelija alkaa vetää keskustelua oman tiekarttansa mukaisesti, ei ehkä koskaan päästä maaliin.
”Puhuja ärsyyntyy tai passivoituu, jolloin asian ydin voi jäädä kokonaan selviämättä.”
Kompastuskiveksi saattaa koitua myös ongelman vähättely, huonon olon sivuuttaminen tai komentelu tyyliin ”Älä nyt murehdi”, ”Älä ajattele sitä” tai ”Lopeta valittaminen ja hoida hommasi”.
”Kuuntelija voi kuitenkin auttaa puhujaa harkituilla, avoimilla kysymyksillä, kuten ‘Mitä muita vaihtoehtoja sinulla olisi? Miltä tämä sinusta tuntuu? Mitä sinä itse toivoisit?’”
Kerro, jos et nyt jaksa
Tuula pohtii välillä, onko hänen otsaansa kirjoitettu ”Puhu minulle”, koska niin monet ihmiset, vieraatkin, uskoutuvat hänelle.
”Kuuntelen mielelläni ystävieni huolia. Nuorempana en osannut vetää rajoja ja saatoin kuunnella liikaa toisten parisuhdemurheita tai työpaikan ongelmia.”
Tuulan mielestä ystävyyteen kuuluu se, että toisen kanssa voi puhua asioista.
”Itsekin puhun ongelmistani ystävien kanssa. Vaikka valittamisella on tärkeä tehtävä elämässä, ystävä ei voi olla ilmainen terapeutti. Olen ajatellut asian niin, että kuuntelen varsinkin, jos ihminen itse tekee asioilleen jotakin.”
Pirita kertoo osaavansa yleensä vetää rajoja, mutta aina se ei onnistu.
”Väsyneenä saattaa ryhtyä puhumaan toisen kanssa, ja sitten hänellä onkin jotain todella tärkeää kerrottavaa. Siinä tilanteessa on vaikea keskeyttää.”
”Kotona olemme harjoitelleet, että jos ei ole voimia ottaa vastaan pitkää ja keskittymistä vaativaa kertomusta, niin voi sanoa suoraan, että nyt en jaksa kuunnella. Pidän tästä rehellisyydestä.”
Pirita kertoo ajattelevansa aktiivisesti läheistensä huolia ja elämäntilanteita, mutta hän ei pidä niitä taakkana tai murehdi niitä jatkuvasti.
”Huolillekin on hyvää asettaa rajat.”
Klemola opastaa kertomaan ystävällisesti ja avoimesti, jos itsellä ei juuri sillä hetkellä ole aikaa tai jaksamista kuunnella toisen murheita. Samalla yhdessä voidaan sopia jokin myöhempi ajankohta juttelulle.
Sanoita toiveesi kuuntelulle
Pirita itse kaipaa kuuntelijaa erityisesti silloin, kun hän pohtii jotakin elämän valintaa tai syyllisyyttä herättänyttä asiaa.
”Toisinaan korvana on ollut kuuntelemisen ammattilainen. Joskus taas oma tytär tai ystävät ovat osanneet ymmärtää, mitä haluan sanoa. Mutta on ollut myös tilanteita, jolloin olen jäänyt ilman vastakaikua. Ne hetket puhaltavat lävitse kuin kolea tuuli.”
Jos kaipaa kuunteluapua, sitä voi pyytää toisilta, Klemola kannustaa.
”Kerro oma tarpeesi ja toiveesi. Silloin toinen saa tietoa, millaista keskustelua toivot. Pyytämällä toisen kuuntelijaksi auttaa niin itseään kuin häntäkin.”
