Tee oksista ja kanervista somat sienisudit kaveriksi metsään. Kanervan tilalle käy muukin harjaskuitu.
Tarvikkeet
- Paksua puun oksaa tai nuoren puun vartta
- Kanervaa, harjaskuitua (Annansilmät-Aitta) tai luonnonhajaksinen lattiaharja
- Kosteudenkestävää yleisliimaa (esim. Erikeeper Plus)
- Väritöntä lakkaa (esim. Helo Erikoislakka) ja sivellin
- Saha, pora, ruuvipenkki ja kankaanpala
- Poranteriä 8–15 mm
- Oksasakset ja puukko
- Hiomapaperi (karheus 100)
1. Laita pöydälle vanha matto tai paksu pressu pehmeäksi alustaksi. Pidä puukkoa alustan päällä ja vedä kanervan oksia puukon alta kunnes lehdet ja kuori irtoavat.
2. Alkukesästä lehdet ja kuori irtoavat helposti. Jos kuori on tiukassa, riivi se, mitä sopivasti irtoaa. Muista, että varpujen keräämiseen tarvitsee aina maanomistajan luvan.
3. Sahaa paksusta oksasta tai nuoresta rungosta 4–10 cm:n pätkiä. Tue oksa ruuvipenkkiin ja poraa siihen parisenttiä syvä reikä. Valitse terä oksan paksuuden mukaan (8–15 mm).
4. Tee oksaan puukolla vaakaviilto ja irrota osa kuoresta. Anna puuvarsien kuivua 1–2 vuorokautta. Jos haluat, niin suojaa värittömällä lakalla joko koko pinta tai kuorittu osa.
5. Pursota reilusti liimaa reikään ja paina sen pohjaan saakka nippu katkottuja kanervan latvuksia. Lisää vielä oksa kerrallaan kunnes reikä on täpötäynnä. Anna liiman kuivua.
6. Parturoi harjakset haluttuun mittaan. Lyhyt harjas on jäykempi, pitkä taipuisampi. Hyviä harjaksia saa myös luonnonkuituisesta lattiaharjasta.
Kerää koko sarja vaihtelemalla puulajia ja varren mittaa.
Dynaaminen istutus on perinteisen perennapenkin ja niityn välimuoto, joka jäljittelee luontoa. Eri lajit kasvavat sekaisin ja kerroksittain, kadonnut kasvi korvautuu nopeasti toisella. Kitkennän tarvekin vähenee.
Aikuis- eli ikänäköä ei voi estää eikä hidastaa. Mutta hoitaa sitä voi. Ilman kunnollisia silmälaseja ei kannata kärvistellä.
Hyvänmielenmatka ja välimerellinen ilmasto, syvänsininen järvi, kaukana siintävät vuoret, oliivipuut ja palmut! Mielenkiintoiset retket vievät kauniin Gardajärven kuvauksellisiin maisemiin, romanttiseen Veronaan sekä historialliseen Bergamoon.
Jokainenhan tietää, että jos ensimmäinen perhonen jonka näkee on keltainen, niin kesästä tulee hauska, kirjoittaa Tove Jansson muumikirjassa Taikurin hattu. Mutta onko se edes mahdollista, Suomen perhostutkijain seuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila?