Tee oksista ja kanervista somat sienisudit kaveriksi metsään. Kanervan tilalle käy muukin harjaskuitu.
Tarvikkeet
- Paksua puun oksaa tai nuoren puun vartta
- Kanervaa, harjaskuitua (Annansilmät-Aitta) tai luonnonhajaksinen lattiaharja
- Kosteudenkestävää yleisliimaa (esim. Erikeeper Plus)
- Väritöntä lakkaa (esim. Helo Erikoislakka) ja sivellin
- Saha, pora, ruuvipenkki ja kankaanpala
- Poranteriä 8–15 mm
- Oksasakset ja puukko
- Hiomapaperi (karheus 100)
1. Laita pöydälle vanha matto tai paksu pressu pehmeäksi alustaksi. Pidä puukkoa alustan päällä ja vedä kanervan oksia puukon alta kunnes lehdet ja kuori irtoavat.
2. Alkukesästä lehdet ja kuori irtoavat helposti. Jos kuori on tiukassa, riivi se, mitä sopivasti irtoaa. Muista, että varpujen keräämiseen tarvitsee aina maanomistajan luvan.
3. Sahaa paksusta oksasta tai nuoresta rungosta 4–10 cm:n pätkiä. Tue oksa ruuvipenkkiin ja poraa siihen parisenttiä syvä reikä. Valitse terä oksan paksuuden mukaan (8–15 mm).
4. Tee oksaan puukolla vaakaviilto ja irrota osa kuoresta. Anna puuvarsien kuivua 1–2 vuorokautta. Jos haluat, niin suojaa värittömällä lakalla joko koko pinta tai kuorittu osa.
5. Pursota reilusti liimaa reikään ja paina sen pohjaan saakka nippu katkottuja kanervan latvuksia. Lisää vielä oksa kerrallaan kunnes reikä on täpötäynnä. Anna liiman kuivua.
6. Parturoi harjakset haluttuun mittaan. Lyhyt harjas on jäykempi, pitkä taipuisampi. Hyviä harjaksia saa myös luonnonkuituisesta lattiaharjasta.
Kerää koko sarja vaihtelemalla puulajia ja varren mittaa.
Helpoimmin lusikan vuolee tuoreehkosta puusta. Karkea muoto veistetään kirveellä, pesän muotoiluun tarvitset kaiverrusveitsen. Kukaan ei estä vuolemasta vaikka kokonaista aterinsarjaa!
Nenä vuotaa, mutta saako nykyään liikkua flunssaisena ihmisten ilmoilla? Entä voiko mummia pyytää hoitamaan sairasta lasta?
Meri Manninen vaeltaa elämässä rohkeasti eteenpäin – koko 112,7 senttimetrin pituudessaan. Lapsuuskodin eväillä on hyvä kulkea.
Töissä on hoppu ja harrastuksissa haipakkaa. Ulkona luonto jo odottaa talvirauhaa. Pitäisiköhän ihmisenkin huilata?
Talo metsän keskellä, seurana vain lauma lemmikkieläimiä. Katri Ekroth elää yksinkertaisesti. Kuntokaan ei pääse rapistumaan puusavotassa ja vettä kantaessa.