Me veimme padan. Piilotimme sen tunturiin, tunnustavat lapset Kaari Utrion historiallisessa romaanissa Oppinut neiti. Keittopata oli niin arvokas kapine, että se oli kiirehdittävä turvaan, kun köyhään kotaan saapui outoa väkeä.
Rautapata oli satoja vuosia monen perheen ainoa keittoastia, kertoo Ritva Kylli kirjassa Suomen ruokahistoria. Vielä vuonna 1849 ilmestyi keittokirja, joka opasti kokkaamaan rautapadassa avotulella ja hiilloksella. Padassa kypsyivät puurot, perunat, sopat ja kaikki muu. Paikoin padassa keiteltiin aluksi kahviakin.
Ikivanha perinne jatkuu, mutta modernissa muodossa. Esimerkiksi pataleipää leipoo moni.
”Entisajan syysteurastuksista periytyy se, että pataruoat liitetään usein syksyyn. Pataruokia voi kuitenkin valmistaa ympäri vuoden, niin liedellä kuin uunissa. Nykypata voi olla lasia tai keramiikkaa, valurautaa tai muovia, terästä, savea, emalia tai vaikka sähköllä toimiva haudutuspata”, kertoo Mirja Pummila, Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija.
Muhevan herkun salaisuus on ennallaan. Pataruokaa kypsytellään pitkään matalassa lämpötilassa, uunissa noin 140–150 asteessa.
”Murea nauta- tai riistapata vie pisimmillään viitisen tuntia, mutta kasvispata proteiinilisineen kypsyy 40 minuutissa. Possua, broileria, kalaa ja jauhelihaakin voi mainiosti laittaa pataan, mutta lihoja ei saisi pilkkoa liian pieniksi paloiksi eikä laittaa pataan kylminä.”
Ainesten päälle lorautetaan nestettä niin paljon, että kaikki peittyy. Vettä, punaviiniä tai vaikka olutta, joka sopii varsinkin riistan ja poron kanssa. Hapokkuutta voi hakea riisiviinillä, etikalla tai tomaattipyreellä.
”Puulämmittäjän kannattaa ehdottomasti hyödyntää lämpö myös ruoanlaitossa ja laittaa pata uuniin muhimaan.”
5 x PATA
1. OPPINA
Pata pulpahtelee vanhan kansan elämänviisauksissa. Pienilläkin padoilla on korvat eli lapset kuulevat ja ymmärtävät, mitä aikuiset keskenään puhuvat. Kun pata kattilaa soimaa, on musta kylki kummallakin. Eli vikaa löytyy kaikista, joten turha moitiskella muita. Ennemmin kannattaa olla hyvää pataa.
2. TYÖKALUNA
Työvälineenä pataa voi käyttää paitsi kokki myös muusikko, joka soittaa patarumpua. Kumpikaan ei taida pukeutua patalakkiin, ja vain kokki tarvitsee patakintaat.
3. TAIKANA
Noidallakin on pata, miten muuten voisi kiehuttaa taikaliemiä. Saattaapa pikkunoita patoineen jopa kolkuttaa ovelle kekrin aikaan lokakuun lopussa halloween-kierroksellaan. Tai trullina kevättalven palmusunnuntaina. Vastataika on helppo: namu pataan ja noita kaikkoaa.
4. PELINÄ
Padan voi nostaa kaapista liedelle, mutta sen voi nostaa myös korttipakasta ja jopa vetää ässänä hihasta. Pelikorttimaa padan suominimi lienee muunnos ruotsin sanasta spader. Korttipadan symbolikuvassa on keskiajan keihäsmäisen aseen eli hilparin kärki.
5. MOITTEENA
Ihana ruoanlaittoväline kääntyy myös kelvottomuudeksi. Joku haukutaan pataluhaksi, joku toinen on patalaiska, patamusta tai patajuoppo. Tai patavanhoillinen. Inhassa slangipadassa annetaan tai otetaan pataan. Eli turpiin. Patahullua nyrkinheilutusta!
