Talo metsän keskellä, seurana vain lauma lemmikkieläimiä. Katri Ekroth elää yksinkertaisesti. Kuntokaan ei pääse rapistumaan puusavotassa ja vettä kantaessa.
Ei meteliä ja jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Niin sanotuista mukavuuksista tai miesseurasta puhumattakaan. Katri Ekrothin, 38, arki kantahämäläisessä metsässä on askeettista ja leppoisaa. Ollut jo kahden ja puolen vuoden ajan. Seuranaan Katrilla on kolme koiraa, kolme kissaa, viisi kanaa ja kukko.
Lämmintä piisaa. Sen verran on kuitenkin ollut kesän mittaan sadepäiviäkin, että vesi ei ole kaivosta loppunut.
”Kun tulin tänne, oli kova lumimyrsky. Kesällä sitten kaivo kuivui joksikin aikaa”, Katri muistelee luonnon luomia reunaehtoja asumiselle.
Haasteita Katri ei pelännyt tullessaankaan. Koko aikuisikänsä parisuhteissa elänyt, enimmäkseen verhoilijana toimeentulonsa tienannut nainen tiesi, ettei umpimetsässä asuminen aina kepeää olisi.
”Halusin oppia elämään niin, etten ole riippuvainen miehestä, vaan pärjäisin itsekseni. Samalla pyrin oppimaan kiireettömyyttä. Kaupungissa yritystoiminnan pyörittäminen oli rankkaa, ja parisuhdeongelmat olivat omiaan lisäämään uupumusta.”
”Luonnon keskellä uupumus on alkanut vähitellen poistua. Fyysistä työtä on paljon, mutta se ei lisää väsymyksen tunnetta vaan voimistaa.”
Kaipaus syrjempään
Hämeenlinnan Iittalasta pitää painella pikkuteitä kilometrikaupalla ennen kuin saapuu keltaisen hirsitalon pihaan. Rakennus on 1940-luvun alusta. Samalla tontilla on muinoin seissyt 1800-luvulla rakennettu pirtti.
Tupakeittiöstä, kamarista ja eteisestä koostuva asuinkerros vaikuttaa hyväkuntoiselta. Yläkerta on kylmänä varastotilana. Talon alkuperäinen asukas muutti pois jo kymmeniä vuosia sitten, ja sittemmin kiinteistö palveli jonkin aikaa satunnaisena kesänviettopaikkana.
2000-luvun alussa paikallinen maanviljelijä osti perikunnalta ympäröivät metsät, ja mukana tuli talo ulkorakennuksineen. Pari vuotta asumista korvessa riitti tilalliselle. Ennen kuin Katri vuokrasi talon, se ehti olla viitisentoista vuotta asumattomana.
”Asuin viimeksi noin kymmenen kilometrin päässä vuokralla vanhassa omakotitalossa, joka oli remontoitu nykyajan vaatimusten mukaiseksi. Kaipasin syrjempään ja onneksi sain tästä talosta vinkin. Ihastuin heti esimerkiksi alkuperäisiin oviin ja ikkunoihin.”
Ennen muuttoa Katri siivosi lattioille kertyneet hiirenpapanat ja testasi tulisijat, joita rakennuksessa on kolme. Toki oli syytä katsoa hieman myös ulkorakennuksia, sillä niille oli omat käyttötarpeensa suunniteltuina.
”Entisessä navetassa minulla on ompeluverstas. Taannoin tosin siirsin ompelukoneen sieltä ulkosaunan eteiseen. Ei tarvitse työpistettä enää lämmittää sähköllä niin usein, vaan lyö puuta saunan pesään ja pitää hieman auki löylyhuoneen ja eteisen välistä ovea.”
Kankaat Katri yhä leikkaa verstaassaan. Navetan yhteydessä on myös heinälatona toiminut osa, joka nyt on varastona. Vanhaan hevostalliin Katri on asuttanut kanat ja kukon. Pihassa on lisäksi pieni hirsiaitta ja metsän siimeksessä viljariihi.
Katrille on tarpeeksi seuraa lemmikeistään.
Luonto rauhoittaa
Koirakolmikko touhuilee pihamaalla omiaan. Kissat ovat vilahtaneet rakennusten suojiin karkuun railakasta auringonpaistetta. Vapaina kulkevat myös kanat ja kukko. Tässä miljöössä ei ole vaaraa, että lemmikit karkaisivat minnekään.
”Kanahaukka kyllä vei taannoin yhden kanan, ja yksi kissakin täällä on jo jäänyt ilveksen saaliiksi.”
Katri kuljeskelee varsinkin koiriensa kanssa usein metsäpoluilla, istahtaa välillä kannonnokkaan ja nauttii hiljaisuudesta. Stressitaso on madaltunut huomattavasti parissa vuodessa.
”Kuuntelen luontoa. Olen myös oppinut tulkitsemaan koirien eleitä entistä paremmin. Nehän huomaavat esimerkiksi metsästä lähestyvät eläimet paljon aikaisemmin kuin ihminen.”
”Syrjässä asuminen on henkisesti erittäin hyvä vaihtoehto. Nukun yöni mainiosti, ja täällä oppii iloitsemaan pienistäkin asioista. Olen aika lailla lääkevastainen. Uupumusvaivaani tämä metsään muuttaminen on ollut täsmälääke. Kaipasin vetäytymistä. Jonkinlaista maadoittumista.”
Tunnelmallisessa tuvassa viihtyvät kaikki.
Moottorisaha käyntiin
Lempeän oleskelun lisäksi Katrin arkeen kuuluu runsaasti käytännön askareita. Talo lämpiää pelkästään puilla. Leivinuunin, puuhellan sekä makuukamariin sijoitetun pystyuunin ruuaksi saa talvisaikaan pakata päivittäin klavun poikineen, jotta pirtti pysyy asuinmukavuudeltaan tyydyttävänä.
”Kesäaikaan on toteutettava aina melkoinen puusavotta. Moottorisahan käytön opettelin täällä ja sain tehdä juuri polttopuita mielin määrin, kun tilan omistaja kaatoi metsää.”
”Aluksi en ollenkaan ymmärtänyt, miten paljon puuta menee talven aikana. En, vaikka yhdessä aiemmassakin asuinpaikassani oli puulämmitys.”
Juoksevaa vettä ei tule, vaan niin keittiöön kuin saunaankin käyttövesi on kannettava. Sauna lämpiää parina päivänä viikossa. Muulloin vain pata kylpy- ja tiskivedelle. Talvella lisätyötä teettää tietenkin lumi. Autolla pitää päästä pihasta tielle, sillä kerran viikossa Katri käy kaupassa ja melkein joka reissulla kirjastossakin. Kuukausittain tie vie Hämeenlinnaan asti, kun on hankittava eläimille ruokaa.
Saunan eteiseen siirretty ompelukone ja ompelijatar itse tallentuvat parhaillaan videolle. Sosiaalinen media tuli Katrin elämään tosimielellä vuosi sitten.
Videointi kannattaa
Katri on kotoisin näiltä seuduin. 16-vuotiaana hän lähti lukioon Hämeenlinnaan, ja sittemmin tuli asuttua muun muassa Orimattilassa. Yrittäjyyttä on takana toistakymmentä vuotta.
”Opiskelin aikuisiällä verhoilijaksi. Omaa firmaa pidin ensin vuokratiloissa Hämeenlinnassa ja sittemmin kotona monella eri asuinpaikkakunnalla”, kädentaitaja kertoo.
”Verhoilin etenkin kuorma-autojen istuimia. Kun jatkoin sitä hommaa täällä, aloin kyllästyä siihen, että asiakkaita tuli tänne syrjään minun luokseni. Rupesin sitten tekemään lähinnä tyynyjä, saunatyynyjä ja toilettilaukkuja. Perustin verkkokaupan, jonka kautta tulleet tilaukset toimitan kerran viikossa postitse, kun käyn kauppareissulla.”
Katrilla on oma Korpimuija-niminen tuotemerkkinsä. Samalla nimellä hän puuhailee nykyään myös sosiaalisen median parissa. Löytyy Facebook, Instagram ja Youtube. Kyllähän netti korvessakin toimii.
”Olen tehnyt somea vasta vuoden verran, mutta tuloistani jo puolet kertyy Youtube-videoiden avulla. Esittelen videoilla tätä yksinkertaista, kiireetöntä ja luonnonläheistä elämäntapaa sekä ompelutöitäni. Kerron myös miljööstä ja rakennuksista. Minulle näiden videoiden suosio oli kyllä täysi yllätys”, Katri sanoo.
Sosiaalinen mediakin voi toki pahimmillaan olla ilkeä kuormittaja. Etenkin, jos antaa sen kautta tulleen negatiivisen palautteen mennä ihon alle. Aluksi Katrille meinasi käydä näin.
”Jos minulla on muutenkin vähän huono päivä, en katso viestejä. Yleensä ne kyllä katson, mutta olen toivottoman huono vastailija. Tätä olenkin pyytänyt seuraajiltani anteeksi. Introvertti luonne olen ollut aina, ja se vastailun vaikeuskin liittyy jotenkin tähän piirteeseen. Joskus luulin, että introverttius on vika, mutta nyttemmin olen ymmärtänyt sen olevan vain ominaisuus.”
Sähköhella helpottaa kokkaamista, mutta talo lämpiää kokonaan puulla. Klavuilla, kuten Hämeessä sanotaan.
Omassa rauhassa
Ei tähän pihapiiriin kyllä ihan vahingossa kukaan osu. Eli rauhassa saa olla. Vain kahdesti on pihassa käynyt vieras auto. Toisella kertaa kuskina tosin oli nettihäirintää harjoittanut mies, joten Katri katsoi parhaaksi soittaa sekä poliisille että vuokraisännälleen.
”Aluksi juhlapäivinä tuntui siltä, että joku kumppani voisi olla. Pian totuin yksinäisyyteen. Jouluaattoinakin täällä on vietetty metsäpirtin juhlia ihan vain lemmikkien kanssa. Eläimillä osittain korvaan sosiaalista elämää. Nyt on tuo ihan uusi koiranpentu Martti, joka on kai sitten hieman lapsen korvike. Olihan minulla aikoinaan perhe haaveena”, Katri juttelee.
”Kaipaan seuraa koko ajan vähemmän ja vähemmän. Äitini ja siskoni asuvat noin 15 kilometrin päässä, joten tietysti he vierailevat toisinaan. Parin kaverin kanssa pidän yhteyttä viestein. Koti- ja pihatöiltä jäävän ajan enimmäkseen luen kirjoja ja kuuntelen musiikkia. Usein laitan kynttilät palamaan.”
Katrin vetäytymisessä metsäiseen maisemaan asumaan on myös himpun verran ideologista ulottuvuutta. Hän ei kuitenkaan varsinaisesti tunnustaudu ääri-innokkaaksi luonnonsuojelijaksi ja ajaa jenkkilava-autollakin sen kummempaa omantunnon kolkutusta tuntematta.
”Toki olen merkittävästi vähentänyt esimerkiksi muovin käyttöä. Lasi ja puu ovat tulleet esineistössä etusijalle. En hanki krääsää ja tykkään ostaa nimenomaan sellaisia vaatteita, jotka voi korjata moneen kertaan. Eli vältän kyllä kertakäyttökulttuuria.”
Hän sanoo tunnistavansa itsessään pienen survivalistin. Pihalla kasvaa perunaa, kananmunat tulevat omilta kanoilta ja tontilta löytyy myös marjapensaita. Edes hienoinen omavaraisuus elintarvikkeiden osalta tuo elämään varmuutta. Samoin se, että riippuvuus sähköstä jää mahdollisimman vähiin.
