Saija Lehtonen tarttuu mielellään hirven koipiin.
Korvissa keikkuvat mustat korut. Ne ovat kuin ison koiran kynnet, ja kynttä ne alun perin ovatkin − mutta hirven.
Muotoilija Saija Lehtonen oli jo parkinnut hirven nahkaa, kun syksyllä 2007 työpöydälle mätkähti kokonainen hirvenjalka.
Nyt materiaaliketju toimii jo kuin itsestään. Kun tuttu hirviporukka saa kaadon, Saijan puhelimeen kilahtaa viesti, että jalkoja olisi saatavilla.
”Mitä tuoreempi sorkka on, sen miellyttävämpää sitä on työstää. Materiaalitoimitus tulee yleensä neljän hirvenjalan satseina, ellei joku koirista ole jo vienyt yhtä.”
Koruntekijän käsissä hirven kynsi käyttäytyy ihanteellisesti. Se on kestävä. Siinä vaihtelevat vaaleammat ja tummemmat, lähes pikimustat sävyt. Pinta hohtaa kuin sametti.
Juuri sorkan väri herätti Saijan kiinnostuksen. Suosiihan hän pukeutumisessakin mustaa.
”Hoksasin, että hirvenkynnet ovat valmiiksi mustia. Niitä ei tarvitse värjätä tai käsitellä.”
Hiottu hirven kynsi heijastaa kauniisti valoa.
Metsästäjän lahja
Sorkkakorut viehättävät monenlaisia käyttäjiä. Useimmilla korun kantajilla ei ole kouriintuntuvaa yhteyttä hirvieläimiin. Joskus taas yhteys on mitä kiintein.
Viime joulun alla nuori mies tilasi huomenlahjan rakkaalleen. Sydämenmuotoinen koru tehtiin hirvensorkasta. Eikä mistä tahansa sorkasta: hirvi oli miehen itse kaatama ja perheen koiran ensimmäinen haukku.
Sorkan koko rajaa sen työstämistä. Suuria yhtenäisiä esineitä siitä ei saa, mutta riipuksia ja korvakoruja syntyy mukavasti. Työstämisessä ovat apuna vannesaha ja hiomakone.
Saija suosii pelkistettyjä ja virtaviivaisia muotoja, joita voi nähdä luonnossakin. ”Sorkka kyllä soveltuisi monimutkaisempaankin muotokieleen, mutta selkeys miellyttää minua.”
ANU KYLVÉN, teksti
JYRKI LUUKKONEN, kuvat
Lue koko juttu lokakuun painetusta Kodin Pellervosta.
