Nuutajärvi ei pudonnut tyhjän päälle, vaikka kylän keskellä yli 200 vuotta humissut tehdas pisti ovensa säppiin. Taiteilijat jäivät ja läväyttivät pajojensa ovet entistä leveämmin auki.
Fiskarsin päätös lopettaa Suomen vanhin lasitehdas järkytti nuutajärveläisiä. Olihan se ollut kuin sykkivä sydän, jonka tahdissa asukkaat olivat eläneet sukupolvesta toiseen aina vuodesta 1793 lähtien.
Tehtaan läheisyyteen olivat nousseet arkkitehti Georg Theodor Chiewitzin suunnittelemat nikkarityyliset puutalot ja jyhkeät kivirakennukset. Ne valmistuivat yhdessä humauksessa 1850-luvun tienoilla ja seisovat nyt Museoviraston suojelun turvin paikoillaan.
Enimmillään lasitehdas työllisti yli kolme sataa ihmistä. Lopetushetkellä viime maaliskuussa väkeä oli enää nelisenkymmentä. Pääosa työpaikoista säilyi, sillä Fiskars siirsi ne vain naapurikuntaan Iittalaan tehostaessaan talouttaan toimintoja keskittämällä. Nykymeno kun on sellaista, että pitkät perinteet ovat lakanneet velvoittamasta.
Pian niskaan ropisi lisää ikäviä uutisia. Samoilla tehostamissäännöillä pelaa myös julkinen talous. Kirjastoauto pyörähti kylällä viimeisen kerran kesäkuussa. Elokuussa Urjalan kunta lakkautti Nuutajärven koulun sekä päiväkodin.
“Palveluiden alasajo tuntuu surulliselta, mutta sitä tapahtuu joka puolella Suomea.”
Nuutajärven koulussa oli viime talvena 24 oppilasta, jotka joutuvat nyt kulkemaan 15 kilometrin päähän Urjalaan. Kunta lopetti samaan aikaan kaksi pienempääkin koulua”, kertoo 27 vuotta Nuutajärven koulun keittäjänä työskennellyt Margit Toivonen.
Syntyperäisen nuutajärveläisen elämä on puolison kautta tiukasti kiinni lasissa. ”Tehtaan lopetus tuli yllätyksenä, mutta leipäpuu ei kuitenkaan kaatunut. Mieheni ajaa nyt töihinsä 60 kilometrin päähän Iittalan mänkihalliin, jossa tekee samaa kuin ennenkin: sekoittaa lasin tekoon tarvittavia värejä ja raaka-aineita.”
Ensijärkytyksen jälkeen huomattiin asioiden valoisa laita. Ihmiset ja vankka lasiosaaminen eivät kadonneet tehtaan mukana minnekään.
”Tuntuu hienolta, kun kylä kansainvälistyy kaiken aikaa. Järvi, upea pruukimiljöö ja kaunis luonto pysyvät täällä. Lasitaiteen ohella ne kiinnostavat ulkomaalaisia.”
HELENA KUJALA, teksti
JYRKI LUUKKONEN, kuva
Lue koko juttu marraskuun painetusta Kodin Pellervosta!
