Jurmon kylässä ulkomeren saarella asuu ympäri vuoden kymmenkunta ihmistä. Talvi-ilta käärii hiljaisen raitin säkkipimeään. Mutta kylä herää heti, kun yhteysalus Eivor saapuu.
Onhan hulluutta asua täällä talvisin. Pitäisi muuttaa kuin linnut etelään. Tulisi paljon halvemmaksikin. Mutta ei aina voi ajatella järkevästi. Ei kotia voi jättää yksin selviytymään”, sanoo Klas Mattsson.
Tarinan mukaan Jurmosta tuli puuton, kun Kustaa Vaasa antoi käskyn polttaa saari. Sen jälkeen Jurmoon perustettiin neljä tilaa. 37-vuotias Klas arvelee polveutuvansa noista Vaasan aikalaisista.
Klasin vanhemmat Per ja Pirjo Mattsson sekä isovanhemmat ja muut esivanhemmat nukkuvat kirkkomaalla parinsadan metrin päässä parituvasta, jonka Klasin isoisän isoisän isä rakensi hirrestä.
Nyt talossa asuu Klas avovaimonsa Patricia Stoorin ja lastensa Isa-Marian, 2, ja Emilin, 4, kanssa. Klasille oli itsestään selvää jäädä asumaan lapsuudenkotiinsa.
“Lähdin kouluun Korppooseen 6-vuotiaana ja asuin viikot asuntolassa. Peruskoulun jälkeen kävin ammattikoulun. Aina oli kova koti-ikävä. Kun isä sairastui ja tarvitsi apua, tulin tietysti takaisin. Olen jurmolainen.”
Eivor kulkee Nauvosta Berghamnin, Nötön ja Aspön kautta Jurmoon.Pääteasema on Utö.
Jurmo on soraharju, Salpausselän päätepiste. Se kurottaa esiin ulkomerestä matalana ja yksinäisenä, kaukana muista. Kartalla se näyttää lohikäärmeeltä. Pinta-ala on vain 280 hehtaaria.
Hiekkatie kylään kiertelee kanervanummien, katajikkojen ja kallioiden lomitse. Punaiset ja keltaiset saaristolaistalot on rakennettu niityn ympärille rannan tuntumaan. Niiden takaa kurkistelee kolme uteliasta alpakkaa. Ne ovat Klasin, joka pitää myös ankkoja ja kanoja.
“Saamme villaa ja munia, ja ankoista saisi paistia. En vaan saa niitä hengiltä. Ne ovat tuttuja.”
Kyläläisiä on kymmenkunta, neljä perhettä. Ennen kalastettiin, mutta nykyään kaikille tulee elanto matkailusta. Klasilla on neljä mökkiä ja yksi huone vuokrattavana.
Talvellakin kaikki mökit ovat lähes joka viikonloppu täynnä. Silloin tulevat lintubongarit, luontoihmiset, hiljaisuutta etsivät, valokuvaajat, mutta myös ihan tavalliset perheet.
Klasin mielestä Jurmossa on parasta vapaus.
“Omat asiat ja työt saa hoitaa omalla tavallaan. Ymmärrän, että kerrostalossa asuvalla kaupunkilaisella on harrastuksia. Täällä niitä ei tarvita, eikä niihin ole aikaa.”
Talvi on Jurmossa yleensä lämmin, lumeton, tuulinen ja pimeä. Pakkanen tulee, jos tulee, tammi–helmikuussa. Silloin lumi valaisee saaren, ja meri voi jäätyä, mutta niin ei ole käynyt kolmeen vuoteen. Edellisjoulu oli lämpimämpi kuin viime juhannus, +13 astetta.
ULLA WILLBERG, teksti
PIRITTA FORS, kuvat
Lue koko juttu tammikuun painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös näköislehtiarkistosta osoitteessa http://www.pellervo-e-lehdet.fi.
