Onnellinen vanhuus rakentuu ennen kaikkea itsensä hyväksymisestä.
Millaista on olla vanha? Mihin vanhuus meitä haastaa? Kun luettavana on vanhusten mielen maailman asiantuntijan, psykoanalyytikko Pirkko Siltalan kirja vanhuudesta, odotukset ovat korkealla. Ei vähiten siksi, että Siltala itsekin on 82-vuotias.
”Olen utelias, mitä kaikkea vanhuus voi sisältää ja antaa – sekä millä tavalla olen vanha. Tämä kaikki innosti kirjoittamaan aiheesta.”
Siltalan mukaan kirja on myös vastalause. Häntä ärsyttää suunnattomasti, kuinka vanhuksia kohdellaan yhtenäisenä massana, pakotetaan toimimaan yleisesti hyväksytyllä tavalla. Kirjan esipuheessa Siltala kritisoi luutuneita käsityksiä, jotka aliarvioivat tätä ikävaihetta.
”Olemme yksilöitä, kukin vanhenee omalla, ainutlaatuisella tavallaan. Tämä on jäänyt keski-ikäisiltä asiantuntijoilta huomaamatta.”
Siltala sanoo, että vanhuksen omaa ääntä pitää kuulla ja hänen tasavertaista osallistumistaan yhteiskuntaan täytyy tukea.
”Valitettavasti vanhukselle ei useinkaan anneta mahdollisuutta itse kertoa, millä tavalla tämä haluaisi olla vanha ja millaiset olosuhteet hän elämälleen toivoo.”
Vanhuus herättää monenlaisia tunteita, jopa uhkaa. Siltala on huomannut tämän näkyvän esimerkiksi kielenkäytössä: sanat vanhus, vanhuus ja vanheneminen ovat poissa. Tilalle ovat tulleet ikääntyminen, seniori, ikäihminen ja neljäs ikä. Sanavalinnoilla hämmentävästä ja pelottavasta elämänvaiheesta tehdään ikään kuin helpommin lähestyttävä.
”Elämän tie on myös kuoleman tie. Vanhuus on ratkaisevan tärkeä vaihe. Siinä kohdataan syntymän ja kuoleman kysymyksiä.
ULLA SAIKKONEN, teksti
TAPANI LEPISTÖ, kuva
Lue koko juttu tammikuun painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös näköislehti-arkistosta osoitteessa http://www.pellervo-e-lehdet.fi.
