Noin 56 000 suomalaisista sairastaa epilepsiaa. Suurimmalla osalla kohtaukset pysyvät poissa hyvän lääkehoidon ansiosta.
Juupajokelainen Aki Kalela, 51, sai ensimmäisen epilepsiakohtauksen elokuussa 2012 ollessaan pyöräilemässä vaimonsa kanssa.
”Minua vähän ihmetytti, kun Aki ei puhunut mitään eikä vastaillut kysymyksiini. Paineli vain eteenpäin, kunnes kuukahti pyörineen ojaan tien mutkassa”, Taru Kalela muistelee.
”Vetäisin pöheikköön, koska yhtäkkiä oikea puoli näkökentästä katosi. Nousin ojanpenkalle istumaan, enkä tajunnut oikein mistään mitään. Joitakin pätkiä muistan ambulanssimatkasta”, Aki kertaa tapahtunutta.
Ensimmäinen diagnoosi oli aivoinfarkti. Akia hoidettiin viisi päivää Tampereen yliopistollisen sairaalan aivoverenkiertohäiriöiden yksikössä Strokessa. Kotiutumisen jälkeen oireita ruvettiin tutkimaan tarkemmin. Magneettikuvat paljastivat, että näkökeskuksen lähellä oli kalkkeumaa, mutta löydöstä ei pidetty hälyttävänä.
”Puolen vuoden sairausloman jälkeen tunsin itseni terveeksi ja palasin töihin. Kahden viikon kuluttua näköhäiriöt palasivat. Kesken työpäivän minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. Seuraavana päivänä neurologian erikoislääkäri tuli kertomaan, että sairastan epilepsiaa. Sain luvan lähteä kotiin.”
ULLA SAIKKONEN, teksti
JYRKI LUUKKONEN, kuva
Koko jutun löydät helmikuun 2015 painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös e-arkistosta osoitteessa http://www.pellervo-e-lehdet.fi.
