Lumi, luonto, suku ja pieni koulu saivat nuoren perheen muuttamaan takaisin Kainuun Hyrynsalmelle.
Äkkiseltään luulisi, että Ylä-Kainuun kunnista muutetaan vain pois, työn ja vilkkaamman elämän perässä. Mutta on niitäkin, jotka tunteet roihuten palaavat juurilleen, ovat valmiita työhön ja toimeen lapsuutensa kotiseudulla.
Elettiin vuoden 2013 joulun tienoota. Kaisu Anttonen-Sirkkala oli itkuun purskahtamaisillaan. Lumeton, ruohonvihreä Hämeenlinna nostatteli korkeita kaipuun kuohuja. Anttonen-Sirkkalan perhe pakkasi kamppeensa ja suuntasi aatoksi Hyrynsalmelle. Sillä reissulla vahvistui ajatus paluusta kotikylille.
Tuli halu antaa omille lapsille sitä, mitä itse oli saanut: puhdasta lunta, lumiukkoja, pulkkamäkiä, koulumatkoja potkukelkalla, lähellä asuvia sukulaisia, pienen kylän yhteisöllisyyttä, korpimetsiä, vaaramaisemia ja järviä.
Lopulta ajatukset kasvoivat muuttokuorman mallisiksi: Kaisu lähti miehensä Timo Sirkkalan sekä lastensa Pyryn, 6, ja Helmiinan, 3, kanssa Hyrynsalmelle, pysyvästi.
Kylän helppo arki
Kun Kaisu kirjoitti ylioppilaaksi ja muutti pois kotoaan Hyrynsalmen kirkonkylältä, hän ajatteli, ettei koskaan palaa mokomaan peräkylään.
Päätöksen pyörtämiseen tarvittiin 16 vuotta ja puolen tusinaa paikkakuntaa eri puolilla Suomea: Kajaani, Savonlinna, Tampere, Ilmajoki, Mikkeli ja Hämeenlinna. Tarvittiin myös kaksi lasta ja kantapään kautta tullut oppi perheen ja sukulaisten muodostaman turvaverkon tarpeellisuudesta.
Nyt Kaisu kiittelee kierrostaan. Ilman vieraita paikkakuntia hän ei ehkä osaisi arvostaa sitä, mitä Hyrynsalmella on tarjota lapsiperheelle. Arvokkaita ovat arjen helppous, yhteisöllisyys ja kainuulaiset ihmiset.
”Kylä on pieni ja tunnen ihmiset. Asiat, jotka minua nuorena ahdistivat, helpottavat nyt elämää. Tarvittiin kasvuvuodet.”
Pienellä kirkonkylällä kauppa, kirjasto, esikoulu ja koulu ovat lähellä, kävelymatkan päässä. Ihmiset tulevat tutuiksi ja asioiden hoitaminen on helppoa.
”Kun tuntee huoltomiehen, voi kauppareissulla tavattaessa mainita vaikka viileistä lämpöpattereista”, kuvaa Timo mutkatonta asiointia.
”On tärkeää, että on vertailukohtia. Kun palaa kotiseudulle, osaa arvostaa sekä seutua että muita asioita aivan eri tavalla. Tämä on ihmisen kokoinen kylä,” sanoo Kaisu.
Perheen turvaverkko
Toisiinsa Kaisu ja Timo tutustuivat Kajaanissa, minne Orimattilasta kotoisin oleva Timo oli tullut ensin opiskelemaan ja sitten töihin. Timokin oli jo ennättänyt asua monella paikkakunnalla.
Useita vuosia nuoripari asui Kajaanissa, kohtuullisen lähellä Kaisun sukua, mutta kuitenkin kaupungissa. Kun Timolta loppuivat työt, päätettiin lähteä katsomaan, mitä Etelä-Suomella olisi annettavana, ja millaista olisi elää vaikkapa Hämeenlinnassa.
Ja mikäpä siinä, periaatteessa kaikki oli ihan hyvin. Asuinympäristö oli viihtyisä ja Timon työkaverit mukavia. Jotain kuitenkin puuttui.
”Lasten myötä ymmärsin, miten tärkeä on suvun turvaverkko”, Kaisu sanoo.
Kaisu ja Timo muistavat hyvin, kuinka Hämeenlinnan-aikoina kumpaiseenkin iski 40 asteen kuume. Ei ollut ketään, joka päässyt hätiin, ja niin jouduttiin setvimään pikkulapsiperheen arkea lähes pyörryksissä. Sukulaiset saattoivat puhelimessa vain pahoitella tilannetta. Niin kolahti yksi punnus lisää paluumuuton vaakakuppiin.
ANNE SEPPÄNEN, teksti
JUHA HANKKILA, kuvat
Koko jutun löydät helmikuun 2015 painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana voit lukea sen myös e-arkistosta osoitteessa http://www.pellervo-e-lehdet.fi.
