Ei pahaa sanaa talosta, joka jo 60 vuotta on koonnut kansaa hyviin harrastuksiin. Kouvolan Kuntotalon maine on laajalle lainehtinut.
Kuntotalon rakennuttivat Kouvolan kauppala sekä Sivistys- ja Urheilutalo Säätiö paikallisyhdistysten tarpeisiin ja säätiön nimen mukaisten asioiden edistämiseksi. Kolmevaiheinen hanke saatiin toteutettua, kun suojeluskunta- ja lottajärjestöt lahjoittivat rahat Kouvolan Liikemiesyhdistykselle.
Nykyään Kouvolan kaupungin omistamassa sivistys- ja urheilutalossa toimivat muun muassa kansalaisopisto ja kaupunginteatteri. Saleissa on syöksytty tiikerinä pallon perään ja tuskailtu yo-ainetta. On nojailtu hitaita, pokoiltu keikalla ja diskoiltu teineinä.
Molskilla tavataan
Tammikuussa 1955 oli rakennuksen ensimmäinen osa jo siinä mallissa, että palloiluhallissa järjestettiin Kouvolan Painijoiden 30-vuotisjuhlakisat. Kesäkuussa 1945 syntynyt Matti Viitanen oli varsin perehtynyt lajiin, paini juniorisarjoissa itsekin.
Kouvolan Urheilijoiden historiikki kertoo rautatiepaikkakunnalla painitun virallisesti jo vuonna 1900, missäpä muualla kuin varikon ruohokentällä. Siellä, Kouvolan lepotauollaan, näytti uusia vastaotteita ja sillantekoa kuuluisa viipurilainen painija, rautatieläinen Jussi Ahola.
Viitasen sukua oli mukana jo painin alkuvaiheissa.
”Koko perhe kävi kasarmin työpajalla, mistä painijat siirtyivät Kuntotalolle. Isä oli Loppiaispaineissa toimitsijana, äiti paistoi pullat ja me lapset veimme kulmatuomareille ottelulappuja. Myöhemmin toimin kellomiehenä.”
Paikallisen painin isänä voidaan pitää Herman Karetta, jonka muistokisat pidetään yhä loppiaisena, nyt Mansikka-aholla. Kare sai ensimmäisenä painiseura-aktiivina oman mitalin, tunnustuksena turnaustyöstä.
Mitali numero 6 luovutettiin Matti Viitasen isälle, Paavo Viitaselle.
KoLe-57 taistelee paikasta ykkössarjakarsintoihin. Ystävänpäivänä kohdattiin kotona Rantaperkiön Isku, joka kaatui suoraan 3-0.
Pallo lentää
Kuntotalo, Kuntsi, on Matille monin tavoin merkkipaikka. Yhä kuin kotiinsa tulisi.
Painiseuran vuoroilla nuorukainen valvoi tansseissa järjestysmiehenä, naiset hoitelivat lipunmyyntiä. Kävi Matti Irmansa kanssa Kuntsilla tanssimassakin. Kaksikymppisinä avioitunut pari alkoi pitää yhtä jo koulussa.
Moni poika seurasi isänsä jälkiä ja hakeutui veeärräläiseksi. Niin teki myös Matti. Varikkopeleistä tie vei lentopallokentille. Viitasen viisi lasta pelasi, samoin moni sukulainen ja työtoveri.
Vuonna 1957 perustettu Kouvolan Lentopalloilijat sai Matista juonikkaaksikin mainitun passarin. Kuntotalo tuli tutuksi niin harjoitus- kuin pelipaikkana. Matin ja monen muun ikimuistoisin peli pelattiin 10.1.1971. Vasta SM-sarjaan noussut kotijoukkue kukisti sarjaykkösen, Lahden Kimmon 3–1.
1 059 maksanutta katsojaa, lisäksi vapaalippulaiset ja toimitsijat oli siinä tilassa suoranainen ihme. Katsomoon mahtui seitsemisensataa istumaan.
Viitanen on viime peleissä ryhtynyt myös silloin tällöin iskemään, eikä ollenkaan huonolla menestyksellä, kirjoitti Kouvolan Sanomat.
”Nykylentopallo on eri peli kuin 70-luvulla”, kuittaa Matti, joka käy silloin tällöin katsomassa ykkössarjaan hamuavan KoLen pelejä. Kesäkuussa 70 täyttävä passari pelasi viimeisen pelinsä yli 10 vuotta sitten, ikämiehissä.
HANNELE NIEMI, teksti
MARJA SEPPÄLÄ, kuvat
Lue koko juttu maaliskuun 2015 painetusta Kodin Pellervosta. Tilaajana löydät sen myös Kodin Pellervo E-arkistosta osoitteessa http://www.pellervo-e-lehdet.fi.
