Anja Viljasen runsaaseen luomupuutarhaan tarvittiin kaksi lapiota, kolmet kottikärryt ja suunnattomasti rakkautta.
Puutarha levittäytyy jokitörmälle rehevänä ja värikkäänä. “Jonkun mielestä täällä voi olla sekasortoista, mutta rakastan värejä. Lempivärini ovat kaikki chakran värit, samat kuin sateenkaaressa. Jokaisella värillä on maailmassa oma merkityksensä”, kiinalaiseen lääkintään perehtynyt Anja Viljanen sanoo.
Ruusutkin Anja valitsee värin perusteella. Lajikkeiden nimiä hän ei kirjoita ylös. “Mitä merkitystä nimillä on.”
“Rakastan ruusuja yli kaiken. Ruusu on rakkauden ja vapauden symboli!” Anjan ruusut ovat moniportaisessa kukkapenkissä vyöhykkeittäin kuunliljojen kanssa. Kukinta alkaa juhannuksena ja vielä syksyn koittaessa ruusut hehkuvat ja tuoksuvat.
Värikäs, rinteeseen rakennettu kukkapenkki reunustaa saunapatiota.
Henget suojelevat
Puutarhaan käydään saunan ja vanhan navettarakennuksen muodostamaa kujaa. Maan, ilman, tulen ja veden henkiä symboloivat pikkuiset patsaat tai kuvat toivottavat tervetulleeksi. Enkelipatsaitakin on siellä täällä. “Uskon hyviin luonnon henkiin. Haluan vaalia niitä. Ne suojelevat tätä paikkaa”, Anja sanoo.
Navetan päätyyn on tuettu korkea, lasinen kasvihuone. Sen on suunnitellut ja rakennuttanut Anjalle hänen aviomiehensä Jorma Viljanen.
Perinteisten tomaattien ja yrttien lisäksi Anja kokeilee kasvihuoneessaan alituiseen uutta.
“Superfoodina tunnettu goji ryönsyilee, mutta ei tee marjoja. Siitä luovun. Samoin ‘Maurin makea’ -vadelmasta, joka sopii sittenkin paremmin ulos. ‘Zilga’-viinirypäle sen sijaan tuottaa satoa hienosti. Salvian olen saanut kukkimaan ja talvehtimaan täällä.”
Vielä syksylläkin ruusut hehkuvat ja tuoksuvat.
Yli 40 vuotta luomua
Kasvihuoneen takaa alkaa Anjan runsas laatikkopuutarha, missä hän viljelee kohopenkeissä vihanneksia, yrttejä, marjoja ja kukkia. Kapeat, pitkät laatikot tehtiin itse paksusta ruskeasta muottivanerista, joiden yläreunat vahvistettiin puulistoilla. Käytävät on katettu kuorikkeella.
“Liian kauan pidin savijankkoa. Neljä vuotta sitten siirryin laatikkoviljelyyn. Se on ihanaa.”
Luomuviljelyn Anja aloitti jo 1970-luvulla ensimmäisten joukossa. Lehtikomposteja on pitkä rivi peräkkäin riihen seinustalla, ettei multa lopu kesken.
Tarharaunioyrtistä ja nokkosesta Anja tekee käytettä kasveja vahvistamaan ja ruohosilppukate on hyvä typen antaja. “Tarharaunioyrttiä laitan myös kompostiin. Kaupasta ostan vain merilevä-kanankakkaa.”
Vesikin on luomua. “Saamme Mynäjoesta puhdasta, ravinteikasta ja hapekasta jokivettä.”
Pölyttäjiä ja perhosia tarhuri houkuttelee kasvattamalla vihannesten seassa päivänkakkaraa, auringonhattua, ritarinkannusta, siankärsämöä, peikonlehteä, kallionauhusta ja syysleimua. “Paras on kallionauhus, josta nokkosperhoset pitävät.”
Myös tarhakäärmeperhe toimii luomupuutarhurin apuna. “Täytyyhän paratiisissa olla käärme, pysyvät myyrät poissa. Tänä vuonna pesä oli tomaatinkasvusäkissä kasvihuoneessa. Poikasia oli kolme.”
Terttutomaatit viljellään kasvihuoneessa.
Hikkupiljaa edettiin
Anja on kauppapuutarhurin tytär Turusta, Ilpoisten kaupunginosasta. Isän puutarha tunnetaan nykyään nimellä Kauppilan puutarha, ja se sijaitsee hieman eri paikassa, Turun Koivulassa.
“Maalta minä olen. Siihen aikaan Ilpoinen oli maaseutua.” Puutarhasta tuli Anja-tyttöselle tärkeä paikka. Silti hän pisti hanttiin vuoden verran, kun Jorma-puoliso alkoi puhua muuttamisesta maalle. “Tiesin, ettei maaseudulla asuminen ole henkseleiden paukuttelua.”
Sopivaa maatilaa etsittiin pitkään. Leinakkalan tila Mynämäen Mietoisista löytyi Maaseudun Tulevaisuus -lehden ostetaan-ilmoituksella 38 vuotta sitten. “Ihastuin talossa isoon leivinuuniin.”
Piha oli Anjan mielestä ruma.
“Jokea ei näkynyt. Se peittyi isotuomipihlaja-aidan taakse heinikkoon. Mutta ei mittään. Aari kerrallas edettiin kolmen kottikärryn ja kahden lapion voimin.”
Jorman mukaan kaikki tapahtui hikkupiljaa eli pikku hiljaa Anjan suunnitelmien mukaan. “Nyt ollaan tässä. Tämä on intohimon ja rakkauden puutarha. Ei tämmöistä muuten saa aikaiseksi.”
ULLA WILBERG, teksti
PIRITTA FORS, kuvat
Lue koko juttu painetusta syyskuun 2015 Kodin Pellervosta. Se on saatavilla lehtipisteistä. Tilaajat voiva lukea jutun myös E-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
