Murmanskista ja Pariisista on Kolille pitkä matka, ainakin jos tulee mutkien kautta. Perillä on koti ja kokonainen olo.
”Omaa maata lapsuusperheelläni ei koskaan ollut”, sanoo Darja Flogny, omaa sukuaan Petrenko. Hän vietti varhaislapsuutensa Neuvostoliiton Murmanskissa, mistä muutti vuonna 1992 perheensä kanssa Oulun kautta Ivaloon. Kymmenvuotiaan oli helppo oppia suomen kieli, mutta helppo oli myös joutua silmätikuksi koulun ainoana ulkomaalaisena.
Darjan perhetausta on kulttuurisesti rikas. Äitinsä Tanjan puolelta Darjalla on suomalaissaamelaiset juuret. Hänen Hugo-ukkinsa isä oli Nurmeksen Hulkkoja, kun taas ukin äiti oli kotoisin Petsamosta ja omaa sukuaan Seurujärvi. Sergei-isän suku taas on Donin kasakoita Keski-Venäjältä, läheltä Ukrainan rajaa.
Darjan vanhemmat olivat tavanneet Petroskoin yliopistossa. Yliopistoon tahtoi myös Darja. Hän aloitti opinnot vuonna 2001 oppiakseen syvemmin venäjän, jonka oli jo kadottamassa. ”Ilman vahvaa äidinkieltä ihminen ei ole kokonainen.”
Kolin Ryynäsessä viihtyvät niin paikalliset kuin turistitkin.
Puolikkaista kokonaisuus
Kaksi vuotta myöhemmin Darja kohtasi Jyväskylässä Erasmus-vaihtoon vuodeksi tulleen Jean-François Flognyn, jonka nimi Suomessa oitis vääntyi Fransuksi.
Pariisissa vuonna 1979 syntynyt Fransu kasvoi kodissa, jossa harrastettiin kulttuuria, muun muassa venäläistä balettia. Pojasta tuli russofiili eli venäläisyyden ystävä ja Sorbonne Nouvelle -yliopiston venäjänopiskelija.
Fransun äiti Marja on tyttönimeltään Männikkö. Hän on syntynyt Alavudella. Vuonna 1967 Marja liftasi kaverinsa kanssa tansseista kotiin. Kyydin tytöille antoivat pariisilaispojat, jotka olivat kiertämässä Suomea. Toinen heistä oli Jean-Louis Flogny, Fransun tuleva isä.
Fransussa Darja löysi kaltaisensa kahden kulttuurin yhdistelmän. ”Olemme molemmat puolikkaita, joista on yhdessä hiljalleen kasvanut hyvä kokonaisuus.”
Yhteistä äidinkieltä pariskunnalla ei ole, mutta yhdessä kehitetty sekakieli toimii varsin hyvin. Satunnaista sanomista syntyy kielten ja kulttuurien sävyeroista.
”Venäjä on vaikea, mutta suomi vielä vaikeampi”, Fransu huoahtaa, mutta vakuuttaa kielen sujuvan päivä päivältä paremmin.
Kolin huipun näköalat antavat elämään mittasuhteet
HANNELE NIEMI, teksti
MARJA SEPPÄLÄ, kuvat
Lue koko juttu lokakuun 2015 painetusta Kodin Pellervosta. Se on saatavilla lehtipisteistä ja tilaajille myös E-lehden muodossa osoitteessa http://www.pellervo-e-lehdet.fi.
