Joka viides suomalaislapsi on yksinäinen. Raadollisin syy on sattuma. Kuunteleminen, kannustaminen ja kerhotoiminta auttavat.
Tätä on odotettu! Thomas, Pate, Jake, Leevi ja Roope nappaavat virvelit olalle ja suuntaavat reippain askelin kohti läheistä merenrantaa. Vaihtelevat syyssäät ovat viivästyttäneet naantalilaisen Maijamäen koulun kalastuskerhon ensimmäistä kokoontumista, mutta nyt näyttää hyvältä.
Rannalla 14-vuotiaat pojat rupeavat selvittämään siimoja heittokuntoon. Biologian opettaja Ilkka Kortelainen avaa viehepakin, josta kukin voi valita itselleen sopivan uistimen. Erityisopettaja Armi Lumiharju laskee hiekalle eväskorin ja pilkkilaatikon.
Ei aikaakaan, kun kerholaiset ovat kivillä virvelöimässä. ”Hauskaa”, toteaa Pate. ”Mukavaa ajanvietettä”, kommentoi Thomas.
Kohta kaikkien huomio kohdistuu Roopeen, jonka uistimen siima kiristyy kiristymistään. Vedestä nousee odottamaton saalis: Velhon leveälierinen hattu! Ihmeitä tapahtuu, kun Muumimaailma on lähellä! Hetken päästä uistimeen tarttuu piskuinen ahven.
Roopen ja Leevin mielestä kalastus on mukavaa ajanvietettä.
Yhdessä on mukavaa
Suositussa kalastuskerhossa opitaan luonnossa liikkumisen taitoja ja sosiaalisia valmiuksia. Välillä on käyty talviverkoilla Rymättylän Nuikonlahdella, viritetty rantaan siikaonget ja litkattu, pilkitty, silakoita Ukko-Pekan sillalla. Mieleen on jäänyt makkaran grillaus nuotiolla, samoin se retki, kun eväät jäivät vartioimatta ja keksit hävisivät ahneiden lokkien nokkiin.
Tuuli nousee. Virvelit vaihtuvat pilkkeihin. Eikun matoa koukkuun ja venelaiturille kaloja narraamaan! Leevi kertoo, että myös isä ja pappa harrastavat kalastusta. Särkänsalmessa käydään joskus yhdessä pilkillä ja virvelöimässä. Jake puolestaan tykkää uistella mökkirannassa.
Roopella on tuuria: huudahdusten saattelemana hän nostaa ylös liki 400 grammaisen ahvenen. Opettajan mukaan komea saalis taitaa olla kalastuskerhon ennätys.
Thomaksen pilkkiin iskee päivän kolmas ahven, ja Roope nappaa neljännen.
Hyvä aloitus syyskaudelle, olletikin kun myös eväskorissa on saalista: appelsiinimehua, kahvia, suklaakeksejä.
Yksinäisyys ahdistaa
Onnistumisen kokemukset ja yhdessä tekeminen ovat tärkeitä, sillä joka kymmenes koulupoika on vailla yhtäkään ystävää.
Tieto käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreesta kouluterveyskyselystä. Kysely tehdään joka toinen vuosi. Vastaajia on noin 200 000, joista osa on peruskoulujen kahdeksannelta ja yhdeksänneltä luokalta, osa ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista.
Yksinäisyys liittyy moniin asioihin nuorten elämässä, muiden muassa kiusaamiseen, koulussa viihtymiseen ja uupumukseen. Ne, joilla ei mielestään ole läheistä ystävää, pitävät itseään myös muita sairaampina ja ahdistuneempina.
”Välitunnilla on helpompi tunnistaa nälvijät, kiusaajat, kiusatut ja ne, jotka jäävät syrjään. On myös nuoria, jotka kuuluvat porukkaan, mutta joilla ei koulun ulkopuolella ole yhtään kaveria”, Ilkka Kortelainen sanoo.
Roopen koukkuun tarttui odottamaton saalis, Velhon leveälierinen hattu. Opettaja Ilkka Kortelaista naurattaa.
Hyviä kokemuksia
Vuonna 1999 Maijamäen koulussa haluttiin tehdä jotakin uutta oppilaiden hyvinvoinnin ja koulunkäynnin tukemiseksi. Elämään enemmän -toiminta on lunastanut paikkansa. Iltapäiväkerhoissa kalastetaan, askarrellaan, pelataan, kokataan, liikutaan ja käydään teatterissa. Avainsanoja ovat rento yhdessäolo ja suvaitsevaisuus.
”Kerhoihin valitaan ne nuoret, jotka ovat jonkinlaisen tuen tarpeessa. Kaikki hyväksytään joukkoon omine persoonallisine piirteineen”, Armi Lumiharju sanoo.
Kortelainen kertoo hymyillen oppilaasta, joka halusi oma-aloitteisesti suunnitella, kuvata ja editoida kalastuskerhon mainosvideon.
”Eräänä vuonna kalastuskerhoon otettiin sekä kiusaaja että kiusattu. Heistä tuli hyvät kaverit.”
ULLA SAIKKONEN, teksti
JYRKI LUUKKONEN, kuvat
Lue koko juttu marraskuun 2015 painetusta Kodin Pellervosta. Sen löydät lehtipisteistä ja tilaajana myös Kodin Pellervon E-arkistosta www.pellervo-e-lehdet.fi.
