Pöllöt ovat kiehtovia ja mystisiä. Rengastajat pääsevät seuraamaan niiden elämää läheltä.
Kaksi miestä saapastelee aamuvarhaisella kohti vanhaa kuusimetsää. Kevät tekee tuloaan. Mustarastaat lurittelevat koivujen latvustoissa. Jossakin kauempana rääkäisee närhi.
Pertti Nikkanen astelee edellä haavi kädessä ja tikkaat olalla. Keijo Ruuskasella on mukanaan vaaka, mittatikku ja muistiinpanovälineet. Ollaan menossa pöllöjä rengastamaan.
Helmi–maaliskuussa miehet kävivät jo kuulostelemassa näiden salaperäisten metsän asukkaiden soidinhuhuiluja. Pöllöjen elämä ja pesiminen on aaltoliikettä: reviiri, vaellukset ja pesimätulos vaihtelevat myyräsyklien mukaan. Huonoina myyrävuosina pöllöt eivät pesi lainkaan, parempina vuosina poikasia on useita.
Pertti kertoo, että viime vuonna monien pöllöjen pesintä epäonnistui. Yhtenä syynä oli juuri myyräpula. Myös elinympäristö pienenee koko ajan, sillä vanhoja havumetsiä hakataan pois. Samalla katoavat pesäpaikoiksi sopivat lahopuut ja luonnonkolot. Niiden korvaamiseksi on rakennettu pönttöjä.
Miehet ovat sitten 1970-luvun ripustaneet pöllöille satoja koteja Valkeakosken, Kangasalan, Pälkäneen ja Vesilahden metsiin. Pöllöjä ja haukkoja he ovat ehtineet rengastaa yhteensä noin 20 000. Olemme siis konkarien matkassa.
Poikkeamme hiekkatieltä kuusten siimekseen. Muutaman minuutin tarpomisen jälkeen tulemme viirupöllön pesälle. Pertti asettaa tikkaat kuusta vasten ja alkaa kiivetä. Neljän metrin korkeudessa hän pyöräyttää turvavyön köyden runkoon kiinni. Keijo nostaa haavin lentoaukon suojaksi, ja Pertti aukaisee pöntön katon. ”Täällä on mamma pöntössä. Varokaa!”
Pöllöt ovat luontaisesti aggressiivisia pesänpuolustajia. Poikasten kuoriuduttua ne suojelevat jälkikasvuaan äkäisesti. Rengastusreissuille onkin syytä varata hanskat, nahkatakki sekä ulkoa päin pehmustettu kypärä, jotteivät hyökkäävät linnut loukkaisi itseään.
”On hyvä olla kaveri huutamassa, mistä päin lintu tulee. Erään kerran viirupöllö iski kynsillään niin, että käsi turposi. Oli haettava jäykkäkouristuspiikki”, Pertti muistelee. Keijo kertoo joutuneensa heittäytymään maahan pitkin pituuttaan, kun koiras syöksyi häntä kohti.
Arkojakin yksilöitä löytyy. Pertin mukaan monet pöllöistä pakenevat pöntöstä jo kuullessaan jonkun lähestyvän.
ULLA SAIKKONEN, teksti
JYRKI LUUKKONEN, kuvat
Lue koko juttu painetusta huhtikuun 2016 Kodin Pellervosta. Tilaajana jutun löydät myös e-arkistosta osoitteessa www.pellervo-e-lehdet.fi.
